Ääniherkkyys ja ahdistus

Olen tullut ääniherkäksi. Olen ennenkin ollut, mutta nykyään se on entistäkin pahempi.

Ääniherkkyydellä tarkoitan sitä, että _kaikki_ ylimääräiset pienetkin äänet häiritsee.

Haluan niiden loppuvan.

Olkaa hiljaa. Pyydän.

Etenkin silloin jos olen ollut käymässä jossain jossa on ollut paljon hälinää, töissä jossa on jatkuvaa melua ja ääntä tai keskustellut paljon jonkun kanssa niin tarvitsen hiljaisuutta.

Täydellistä hiljaisuutta. Mistään ei saa kuulua mitään.

Mutta eihän se ole mahdollista. 

Kun on lemmikkejä eikä asu omakotitalossa kaupungin ulkopuolella niin jostain kuuluu aina ääniä.

Nykyään autoa ajaessakin usein suljen radion koska en voi sietää sitä, että siellä on ääniä. Onneksi auton omat ajamisen äänet eivät haittaa. Vielä.

Lemmikit nuolee itseään tai syö lelua/leikkii niin, että kuulen maiskuttelua on niiden lopetettava. Onneksi lopettaa käskystä. Ihme kyllä vinkuva lelu ei useimmiten haittaa. Hyvinä päivinä. Huonoina kyllä.

En tiedä, että miksi nykyään olen vielä enemmän ääniherkkä kuin aiemmin. Aikaisemmin se ei ole ollut niin paha. Nykyään häiritsee lähes kaikki.

Naapurista kuuluu elämisen ääniä, lemmikit tekee jotain, jostain kuuluu joku napsuva ääni, joku tekee ulkona jotain tai jokin rapisee. Ärsyttävä mainos, radio, auton äänet, jossain haukkuu koira tai esimerkiksi eilen puoliso heilutti jalkaa ja vetoketju piti ääntä. Saatikka jos oma lemmikki haukkuu - voi luoja. Takan edustalle tekisi mieli tehdä uusi hieno matto.

Se on välillä aivan sietämätöntä. Etenkin niinä päivinä kun ahdistaa. Mikä tahansa ääni niin räjähdän saman tien. Reaktiotani sen kummemmin miettimättä. 

"LOPETA!"

Olen monta kertaa meinannut mennä raivoamaan naapureillenikin kun on ottanut niin paljon hermoon se, että oven kahvoja ei voida käyttää ja ovea sulkea niin kuin normaalit ihmiset tekee. Miksi se ovi pitää paiskata kiinni niin, että naapurissa meinaa taulut tippua seiniltä?

Kun ahdistaa ja kaikki äänet ja asiat ärsyttää niin saatan keskeyttää jopa sarjan tai elokuvan katsomisen sen takia, että luulen kuulevani jotain ylimääräisiä ääniä. Minun on löydettävä äänen tulolähde. Mistä se tulee? Miksi joku pitää ääntä?

"LOPETA!"

Silloin kun ahdistaa haluaisin vain päästä jonnekin jossa on täydellinen hiljaisuus. Hengittäisin niin hiljaa, että en kuulisi edes omaa hengitystäni. Olisin vain siellä yksin. Ei ääniä, ei ahdistusta, ei stressiä.

Olisi vain minä ja seurana se ihana täydellinen hiljaisuus.

Olen myös monesti yrittänyt kuunnella äänikirjoja peittääkseni muut hälinät ympärilläni. Mutta kun kuuntelen äänikirjaa kuulokkeet päässä en voi sietää sitä, kun luulen kuinka lukija vetää henkeä, nielaisee tai se pieni maiskutuksen ääni joka kuuluu kun lukija aloittaa uuden lauseen. Minulta menee koko äänikirjan sisältö ohi kun keskityn näihin ääniin ja siihen kuinka häiritsevää se on.

Joten ei, en voi kuunnella edes äänikirjoja. 

Katson mieluummin sarjoja ja elokuvia. Tarpeeksi kovalla peittääkseni muut äänet jota ulkoa, asunnosta tai lemmikeistä lähtee.

Puhelin. Voi rakas puhelimeni.

Se on äänettömällä aina. Oikeasti aina.

Vain yhdessä tapauksessa laitan puhelimeeni äänet päälle. Jos odotan tärkeää puhelua. Se on ainoa syy jolloin laitan puhelimeeni äänet päälle. 

Näin on ollut jo vuosia. Minua häiritsee se, että viestin merkkiääni kuuluu vähän väliä. Facebookin ilmoitukset, Instagramin ilmoitukset tai mikä tahansa muu. Tekisi mieli heittää puhelin seinään että se hiljenee. Joten on parempi pitää se äänettömällä.

Myös jos joku laittaa monta viestiä peräkkäin ja puhelin värisee vieressäni tai pöydällä ja kuulen viisi kertaa "bzzz bzzz bzzz". Se ajaa minut hulluuden partaalle. Tekisi mieli vain mykistää koko puhelin. Värinä myös pois päältä. Mutta en voi.

Jos joku soittaa niin kuulen värinän kuitenkin. Lähes joka kerta.

Ehkä tämä ääniherkkyys vähenee jossain vaiheessa - ehkä ei.

Mutta minun on vain opittava elämään sen kanssa. Tässä maailmassa on ääniä. Elämään kuuluu ääniä. Vaikka niin paljon välillä toivoisinkin, että mistään ei kuuluisi mitään niin sen asian kanssa on vain elettävä. Ei ole vaihtoehtoa.

Olen jo hieman oppinut itse hillitsemään reaktiotani ärsyttäviin ääniin. Vaikka se useimmiten onkin edelleen se "LOPETA!" niin nykyään olen jo sen verran saanut sitä hillittyä, että siitä on tullut "HEI!!" tai "lopeta" välillä. 

Ehkä sekin on jotain. Minä opin. 

Opin hillitsemään tunteitani. Opin ilmaisemaan itseäni vähemmän aggressiivisesti. 

Minä opin. Minä pystyn tähän.

Äänet eivät vahingoita.