Sekalaista Elämää

Sairasloma loppuu sunnuntaina. Mies lähtee sunnuntaina.  Ja maanantaina alkaa työt.  Pelottaa ja jännittää. Kävin tänään taas lääkärissä kontrollissa ja se meni ihan hyvin vaikka jännittikin. Enää ei ahdistanut mennä sinne. Tuntui hyvältä kun voi sanoa, että ahdistuskohtaukset eivät enää ota valtaa. Tunnen niiden olemassaolon, mutta ne ei saa valtaa. Lääke puristaa ne kasaan ja pitää ne kurissa. Onneksi lääke auttaa - saan hengittää. Nukkumisesta sitten puhuttiinkin vähän enemmän. Sairausloma jatkuu osasairauspäivärahalla - eli teen 60% = 3 päivää viikossa töitä. Helmikuun loppuun saakka teen osasairauspäivärahalla. Luoja auta miten pärjäänkään - rahan tuloa ei voi estää. Lääkäri sanoi, että en välttämättä tule olemaan vielä kuukauden päästä valmis palaamaan normaaliin työrytmiin, koska en edelleenkään saa nukuttua. Sen vuoksi nyt 1,5 kuukautta jatkuu tällä 60% työajalla.  17.2. keskiviikkona menen uudelleen lääkäriin kontrollikäynnille ja katsomme, että miten olen saanut...

Apua. Tämä päivä mukaan lukien enää 4 päivää sairaslomaa jäljellä. Ei nyt varsinaisesti ahdista, mutta tuntuu että pallero sisällä yrittää vähän kasvaa. Onneksi lääke on nyrkki jonka sisällä pallero on ja nyrkki pystyy puristamaan palleroa kasaan. Pallero ei saa valtaa - vielä. Jännittää. Pelottaa. Epäilyttää. Epäilen itseäni. Pelottaa pääni puolesta. En muista mitään. Pitää ottaa kaikki muistilaput taskuun mitä työpaikalta löydän ja kirjoittaa KAIKKI ylös. Ehkä pariani myöten.  Saa nähdä monta kertaa päivän aikana pitää käydä katsomassa, että kenen pari nyt oikein olinkaan. Pelottaa, että unohdan jotain ja sen takia olemme parini kanssa aikataulusta myöhässä. Pelottaa, että unohdan jotain ja sen takia asiakas ei saa niin hyvää palvelua kun haluan antaa. Pelottaa, että unohtamiseni takia käy jotain muuta. Täytyy vain kertoa heti maanantai aamuna työkavereilleni, että tällä hetkellä en ole mikään kakun kirkkain kynttilä. Penaalin terävin kynä. Kaikki muumit laaksossa. Kaikki Ismot k...