MINÄ

Päivitys:

Uuden blogin aloittamisen sijaan ajattelinkin jatkaa uutta elämääni tänne vanhan jatkeeksi.

Syyskuusta 2021 saakka olen asunut Etelä-Saksassa lähellä Freiburgia.

Kirjoittelen vähän mistä milloinkin: Kulttuurieroista/shokeista terveysongelmiin ja niistä taas kesälomiin.
Mitä milloinkin mieleen juolahtaa ja mikä aihe itseä kiinnostaa.

Vanhaa elämää;

Moi.

Olen Katja.
Olen 28- vuotias ja asun Etelä-Karjalassa. 
Aloin kirjoittamaan tätä blogia, koska tarvitsin jotain minne saan kohdistettua ajatukseni. Liikaa ajatuksia ja aiheita päässäni joilla ei ollut järjestystä. Nyt on. Tämä on päiväkirjani ja keinoni auttaa muita ymmärtämään miltä minusta tuntuu. Mitä tunnen ja mitä ajattelen. Auttaa siis ihmisiä ymmärtämään minua paremmin. Blogini kertoo siitä, että kuinka ajauduin ahdistuksen ja masennuksen kautta työuupumukseen ja paloin loppuun. 

Blogini kertoo myös matkastani paranemiseen, itseni uudelleen löytämiseen. Omia ajatuksiani ja mietteitäni kyseisestä tilanteesta - ahdistuksesta ja masentuneisuudesta. Sen vaikutuksesta elämään. Kaikkea mitä teen, mistä saan iloa ja energiaa, mikä tuntuu pahalta. Miltä nyt milloinkin tuntuu.

Koska kukaan meistä ei ole tämän asian kanssa yksin vaikka se on edelleenkin melko vaiettu aihe niin minä päätin, että en pelkää enää puhua tästä avoimesti.
Aion näyttä kaikille kuka minä oikeasti olen.
Sekamelska pään sisällä enkä saa mitään niistä vieläkään järjestykseen päässäni. Mieleni muuttuu noin 100 kertaa ainakin päivän aikana enkä näköjään osaa päättää, että minkälaisen blogin haluan olevan loppujenlopulta. Sen takia sen ulkonäkö vaihtelee vähän väliä. Fontti blogiteksteissäni vaihtelee mielialan mukaan. Välillä alan kirjoittaa jotain ja poistan sen - koska koen sen olevan tyhmä aihe. Ei ketään kiinnosta. On hetkiä, kun tuntuu, että pitäisi vain kirjoittaa kaikki sanasta sanaan mitä päässäni liikkuu ja välillä pääni on niin tyhjä, että tuijotan tyhjää blogisivua pitkän aikaa saamatta sanaakaan kirjoitettua. 

Kiitos kaikille lukijoille, kiitos kommenteista, kiitos tukihenkilöilleni!
Tänä vuonna aion olla parempi - armollisempi itselleni. Olen jo oppinutkin olemaan, mutta vielä enemmän.
Kiitos myös itselleni, että menin silloin lääkäriin ja vihelsin pelin poikki! 

Täs oon mie. En jaksa meikata.
En jaksa käyttää farkkuja.
En jaksa panostaa itseeni.
Olen vain. Oon mie.
Hiukset solmussa ja
rillit vinossa.

13.11.2021

Blogini täyttää pian vuoden. Olen siis sairastanut yli vuoden.
Päivitettävää löytyykin hieman siihen mitä kaikki oli kun aloitin blogin. 

Nykyisin asun Saksassa mieheni ja koiramme kanssa. Aloitin uuden työn samalla alalla ja kaikki onkin huomattavasti paremmin verrattuna esimerkiksi sinne vuoden takaiseen. 
Tosin edelleen on asioita joiden kanssa minun on tehtävä paljonkin ajatustyötä ja täten blogini saa myös jatkoa.