Sekalaista Elämää

Talvi. Toisille ihanaa aikaa ja toisille ei. Minulle ei. En ole koskaan ollut talvi-ihminen. Vaikka olisi lunta ja kaunista ja sopiva pakkassää niin kyllä silti aina mieluummin valitsen kesän, lämmön ja valon. Toki onhan sellainen täydellinen talvisää kaunis. Ei siinä. Mutta talviaika uuvuttaa minusta kaiken voiman. Joka vuosi. Huomaan sen itsessäni siten, että voisin vain maata koko ajan sohvalla ja nukkua koko talven yli. Ei kiinnosta eikä edes jaksa tehdä mitään. En jaksa liikkua. En jaksa tehdä asioita joista pidän.  Ei vain kerta kaikkiaan huvita. Välillä päiväunilta ylös nouseminen on tuskallisen vaikeaa. Vaikka ei enää väsyttäisi niin tuntuu, että ei ole energiaa nousta. Ei ole energiaa jatkaa päivää. Niin kuin tänään. Tosin tänään oli pakko lähteä työpaikalleni oksettamaan koiramme joka mukavasti söi pehmokoiran korvan. Kiitos Aiko siitä. Taas... Nämä tuntemukset joita koen nyt on samantyylisiä kuin viimetalvena. Paitsi, että tällä hetkellä ei ahdista tai masenna. Enkä ole ...

Tällä hetkellä ei ole mitään valittamista tai sen kummempaa kerrottavaa.  Kaikki on tällä hetkellä melkoisen hyvin. Ei ahdista, ei masenna. Ei ärsytä eikä stressaa.  Voin sanoa, että tuntuu aika kivalta!  Töissä on ollut melkoisen kiirettä. Välillä on meinannut usko loppua, että loppuuko ne pitkät koko päivän vuorot koskaan. Mutta silti en tunne, että se kuormittaisi samalla tavalla kuin työ Suomessa jossa ahdistus ja masennus sai alkunsa. Voin hyvin täällä Saksassa ja se kokonaisuus pitääkin minut kasassa vaikka välillä töissä olisikin niin rankkaa, että tuntuu etten jaksa. Olen löytänyt hyvän unirytmin tasapainoittamaan tätä kaikkea työarjen kaaosta. Nukun 21-06 ja sillä jaksan pitkän työpäivän. Veikkaan myös, että nyt kun on parempi palkka mitä Suomessa ja rahaa jää jopa säästöönkin kaikkien maksujen jälkeen niin sekään ei stressaa - raha siis. Suomessa jouduin elämään kädestä suuhun tyylillä niin kuin moni muukin. Raha oli yksi hyvin iso stressin ja ahdistuksen aihe m...

Tämä viikko eritoten on ollut minulle todella raskasta henkisesti. Olen varmaankin huono ihminen ja sitäkin huonompi tytär, kun olen iloinen omasta rauhasta jälleen.  Rakastan isääni todella paljon ja olenkin 110% isän tyttö. Ihanaa, että hän oli käymässä. Mutta... En tiedä, että onko syynä se että isäni tulee oikeasti nyt vanhemmaksi ja vanheneminen "etenee" nopeammin kuin aiemmin.  Luultavasti. Mutta sitä myöten kasvaa myös hänellä negatiivisuus ja valittaminen. Liittyykö tämä siihen, että hän on niitä "vanhan kansan ihmisiä"? Voi olla. Minusta alkoi jo loppua kohden tuntua siltä, että eikö täällä olekaan mikään kivaa ja kaikki hyvin. Ensin hän niin sanoi, että kaikki on niin hienoa mutta toisella hetkellä alkoikin valittaa, kun oluen hinta vain nousee (lopulta maksoi 17€ 24 x 0,5l), liikaa ruokaa pitää syödä kun ei ole koskaan nälkä ynnä muuta. Puhumattakaan kaikesta muusta asioista jotka oli ihan per****tä.  Minun oli yhtenä iltana ihan sanottava miehellenikin s...

Freiburg Nyt on vihdoin kaikki asiat hoidettu. Auto on eilen saatu viimein saksan kilpiin joten enää ei tarvitse miettiä mitään. Koira rekisteröidään ensivuonna sillä Saksassa täytyy maksaa koiraveroa. Jotenkin nyt kun kaikki on vihdoin valmista eikä minulla ole enää "siteitä" suomeen jatkuvasti nähtävillä (mm. auton kilpi) niin tuntuu, että nyt se kolahtaa - hitsi, minähän asun Saksassa! Vaikka on tässä tullut jo kaksi kuukautta oltua töissä. Muutoin täällä on alkanut kyllä eläminen sujua hyvin. Olen kolmessa kuukaudessa oppinut paljon lisää kieltä ja uskallan jopa hieman enemmän sitä käyttää. Enää ei jännitä mennä kaupoille / kahviloihin ilman miestäni joka on aina hoitanut kaikki tilaukset puolestani. Nyt pärjään jo ihan hyvin kaupoilla ja kahvilassakin saan tilattua juuri sitä mitä haluan. Kahvi maidolla ja brezel tai jotain makeaa. Olen kuullut paljon terveisiä Suomesta kuinka siellä on jo kunnon talvi. Sitä ei ole kyllä ikävä. En ole koskaan pitänyt talvesta joten tämä ...

"Olen ylensyönyt täällä." "Pitää katsoa syöjän kokoa." "Ei pidä syödä enemmän kuin tarvitsee." "Älä nyt laita noin paljon!" "Tässä on ihan liikaa ruokaa." (Annoskoot oli kuitenkin mielestäni ihan normaalit. Ei isot tai pienet.) Näitä kommentteja olen saanut nyt kuulla, kun isäni on luonamme täällä Saksassa. On alkanut tuntua siltä, että olen ylensyönyt joka päivä. Siltikään emme ole. Isäni joka ei syö lähes mitään nykyään päivisin, valittaa koko ajan että syömme liikaa eikä hänellä ole ollenkaan nälkä. No eikös se ole hyvä asia? Syömme normaalisti illalla ruoan töideni jälkeen. Päivällä syön lounaan ruokatauolla.  Eikös se ole normaalia? Normaali ruokailu päivisin on aamupala, lounas, välipala, illallinen - eikö? Vai miten se meni? Totesin isälleni yhtenä iltana, että no ole sitten huomenna nälässä. Meni hermot. Ärsytti se jatkuva valittaminen ja kommentoiminen ruoasta ja syömisestä. Minun ruokailuni nykyään on aamupala, välipala, louna...