Sekalaista Elämää

Niin kuin olen jo aiemmissa postauksissani kertonut, että kuiva yskä on vaivannut minua öisin herättäen. 1-2 kertaa joka yö. Joka ikinen yö. Ei yhtään yötä rauhassa. Ei satunnaista yskähtelyä vaan joka kerta se herätti ja oli noustava ylös. Mentävä juomaan ja odottaa, että kutina ja kurkun kuivuus rauhoittuu ennen kuin pystyin mennä takaisin sänkyyn. Yskä johon sain Somac närästyksen vuoksi, ettei enää vatsahapot nouse maatessa kurkkuun. Närästys kyllä hävisi, mutta yskä ei. Kotiinpaluutani edeltävänä iltana en ottanut unilääke Klotriptyliä sen vuoksi, että en halunnut aamulla olla aivan zombie. Herätys oli kuitenkin 04.45. Kentälle on mentävä ja skarppina piti pystyä olemaan. Olo on joka kerta aivan kamala jos täytyy herätä aikaisin herätyskelloon, kun olen ottanut illalla unilääkkeen. Ihan zombie ja pihalla. Päivä ei vain lähde käyntiin millään. Noh, minäpä en yskinyt sinä yönä. Ajattelinkin silloin sitten sunnuntaina, että ehkä minä en ota nytkään yöksi lääkettä. Olin niin poikki si...

Siis...  Minähän en usko tätä vielä edes todeksi, mutta niin kai se on. Ne uuden elämän ensiaskeleet joita otin Saksassa tuotti tulosta - sain työpaikan! 💓👌 Omalta alalta vielä! Harteiltani lähti 500kg painoa pois, toki toiset 500kg on vielä jäljellä ja toivon, että psykoterapia karistaisi ne loputkin ylimääräiset kilot harteilta. Muutto Saksaan tulee tapahtumaan jossain vaiheessa syyskuuta ja lokakuussa alkaa sitten työt. Eilen illalla vastasin "kyllä kiitos!" tulevan pomoni sähköpostiin ja kävin myös omalla työpaikallani kertomassa uutiset. En halua, että he joutuvat "pulaan" takiani jos vain ilmoitan että hei irtisanon itseni nyt ja kahden viikon päästä se on moro! He olivat iloisia puolestani - toki harmissaan, kun olisivat minut kuulemma mielellään pitäneet. Ja kiitteli, että kerroin jo nyt. Helpottaa heitä sitten myöhemmin rekrytoimaan uuden hoitajan! Maaliskuun alussa alkaa "Deutsch online - Saksan alkeita" - kurssi joka on 1,5 kk kestävä. Joka to...

Elän tällä hetkellä erittäin sekavissa tunnetiloissa. Tavallaan oloni on ihan ok. Olen saanut nukuttua muutaman yön paremmin (ilman yskää) vaikka en olekaan ottanut unilääkettäni illalla. Minulla on "ihmiskoe" meneillään - aiheuttaako unilääke Klotriptyl yöllisen yskäni? Toistaiseksi 3 yöhön en ole yskinyt ja en ole näihin 3 yöhön ottanut unilääkettä. Katsotaan, minulla on tämä viikko aikaa tälle ihmiskokeelle.  Luultavasti tulee lääkäriltä sanomista, että olen itse lopettanut vain lääkkeen ottamisen - ihan sama. Vaikka tuntuikin eilen illalla että klo 22.30 kun menin nukkumaan olin todella väsynyt, mutta sänkyyn päästyäni väsymys hävisi. Aikani siellä pyörin, mutta lopulta sain unen päästä kuitenkin kiinni. Tavallaan jaksan ihan hyvin, mutta sitten taas tavallaan en. Tavallaan jotkin asiat kiinnostaa ja tavallaan ei. Tavallaan olo on ihan hirveä. Huomaan edelleen, että täällä kotisuomessa oloni on täysin toinen verrattuna saksan kotona olevaan olooni. Täällä ei juuri kiinnos...

Huomenna aamulla on lento takaisin Suomeen kotiin. En halua palata kotiin. Ahdistuspallero alkaa taas muistutella olemassaolostaan hiljalleen.  Tällä viikolla aiemmin en ole edes muistanut sen olemassaoloa. Olen ollut iloinen ja voinut hyvin. Mutta nyt, kun pitää taas lähteä kotiin ja jatkaa kaiken tämän käsittelemistä lääkäreiden ja terapeuttien kanssa se pallero alkaa muistutella, että hei täällä edelleen ollaan. Tunne on inhottava. Ei se onneksi ahdistukseksi asti mene, mutta tunnen sen. Pieni paine rinnassa koko ajan. Sitä on vaikea selittää. Toisaalta oloni on parin viikon ajan ollut sen verran ok, että olen alkanut miettiä pitäisikö minun lähteä uudelleen kokeilemaan työhön paluuta.  Vai onko vielä liian aikaista? Olisinko valmis? Mietin vain rahahuolia jatkuvasti joita on, kun on kokopäiväisellä sairaslomalla. Kelan tuet kun ei ole mitään päätä huimaavia. Pärjään hädin tuskin, kun olen laittanut lainat lyhennysvapaalle. Pakko, ei voi mitään. Sekin siis aiheuttaa suurta ...

Tulin tänne Saksaan toiseen kotiini reilu viikko sitten. Oloni oli ihan hirveä ensimmäisen viikon. En tehnyt muuta kuin nukkunut ja pelkäsin, että en selviä yhdestäkään päivästä menettämättä järkeäni. Onneksi mieheni tekee tällä hetkellä kotoa käsin töitä joten minun ei tarvinnut olla yksin.  Olin niin väsynyt ja vailla mitään voimia, että edes huoneesta toiseen käveleminen uuvutti minut niin, että halusin vain kävellä takaisin sänkyyn ja nukkua koko päivän. Nyt olen selättänyt tämän jatkuvan väsymyksen. Olen saanut levättyä ja nukuttua sen pois. 13-15 tunnin unilla vuorokaudessa joka päivä. Sillä se lähti. Pikkuhiljaa olo on alkanut tuntua paremmalta ja paremmalta. On sellainen "ehkä minä pystynkin tähän" - olo!  Vihdoin! Olen ikävöinyt tätä tunnetta niin pitkään. Nyt muutaman päivän ajan minulla on ollut oikeasti hyvä fiilis.  En ole tuntenut minkäänlaista ahdistuksen tunnetta sisälläni, oloni ei ole masentunut ja sellainen arvoton, että miksi edes olen täällä kun ei mi...

Kaikki varmasti tietää sen, että kaikki ihmissuhteet eivät kestä ikuisuutta. Elämät muuttuvat ja siten myös ikävä kyllä myös jotkut ihmissuhteetkin muuttuvat. Tänään - ystävänpäivänä - menetin parhaan ystäväni. Ei, hänelle ei ole sattunut mitään tietenkään. Menetin hänet vain minun elämästäni. Olen jo todella pitkään kamppaillut tämän asian kanssa oman pääni sisällä.  Miettinyt sitä, että kuinka kauan jaksan odottaa sitä hetkeä, että minulla on jotain arvoa taas hänelle ja aikaa hänen elämässään. Jota hän väitti kiireiseksi.  Ymmärrän, että kun on työ ja perhe niin voi olla kiireistä ja voimavarat loppu, mutta eikö silti ole aikaa ja voimia käyttää yhtä minuuttia vuorokaudesta ja kirjoittaa viesti, että mitä kuuluu? Vastaus on ilmeisesti ei. Olemme olleet parhaat ystävät lähes 10 vuotta. Sen takia minun sydäntäni särkeekin tämä päätös päästää irti. Minä en kaipaa niin sanotulta parhaalta ystävältäni lisää sydänsuruja, pahaa mieltä ja arvottomuuden tunnetta elämääni. Parhaan ys...

Päivä oli hyvä. Minulla oli pitkästä aikaa energiaa niin kuin normaalilla ihmisellä on. Kävimme mieheni äidin luona syömässä. Tarjolla oli suomalaisittain sanottuna snitseliä ja perunamuusia. Punakaalin ja punaviinikastikkeen kera. Oi että, voin kertoa että oli hyvää!!! Ähkyhän siinä tuli, kun ei osannut lopettaa ajoissa! 😄 Lähdimme Ehrenkirchenistä kohti Offenburgia noin kello 16.00. Päivä oli kaunis. Aurinko paistoi koko päivän. Pakkasta oli päivällä muutama aste ja illalla -7c.  Matkaa kotoa mieheni äidille on hieman vajaa tunti.  Viiniä täällä tulee joka paikassa, minne vain katsoo niin näkee viiniviljelmät!  Normaalisti en edes pidä juurikaan viineistä, mutta paikallinen valkoviini on oikeasti todella hyvää!!  Ja nämä vanhat linnat. Ah. Ollaan käyty parissa vanhassa linnassa mieheni kanssa ja ne on vain jotain todella upeaa. Vaikka ne ovatkin rikkoutuneet vuosisatojen saatossa niin silti on aivan uskomatonta jotenkin ajatella, että oikeasti tämä on joskus ollut...

Kilpirauhasen vajaatoiminta? Tai liikatoiminta? Olen nyt tutkinut moneltakin sivulta tietoa tästä ja pelottavan moni osuu minun kohdallani oikeaan. On paljon oireita jotka täsmää. Täytyy siis ilmeisesti olla taasen työterveyslääkäriini yhteydessä. Myöhemmin. Koska Google kertoi jo tarpeeksi. Se kaikkien lääkäreiden ja hoitajien paras ystävä. Kaksi läheistäni on jo kysynyt minulta, että kannattaisiko mennä verikokeisiin testauttamaan kilpirauhasen toiminta. Ilmeisesti heillä hälytyskellot alkoi soida tämän loputtoman väsymyksen vuoksi. Lähde:   Kilpirauhasen vajaatoiminta | Mehiläinen Minulla on näistä kaikki paitsi ummetus ja turvotus. Enkä ole ihan varma, että onko sydämeni syke hidastunut vai pysynyt normaalina? En ole ainakaan tuntenut sen pamppailevan niin kovaa rinnassani joten en sitten tiedä.  Havahduin äitini lähettämään linkkiin jonka luin läpi.  Tässä artikkelissa kerromme sinulle 10 kilpirauhasen toimintaan liittyvää oiretta, jotka voivat olla merkki sairaudest...

Enää ei yskitä joka yö närästyksen vuoksi. Somac lääkitys alkaa siis ilmeisesti auttaa. Saatan nukkua 8-10 tuntia yössä ja silti olen aivan tuskaisen väsynyt koko päivän. Pakko ottaa päiväunet. Päiväunilla nukun 1-3 tuntia lisää. Olen useamman kerran laittanut päiväunilla kellon soimaan 1-1,5 tunnin päähän, mutta kun se soi niin alkaa ärsyttää. Väsyttää vieläkin. Sammutan siis herätyskellon ja jatkan unia. Monesti en edes jaksaisi nousta sängystä / sohvalta ollenkaan enää. Olen vain niin poikki koko ajan. Voimia ei ole mihinkään. Haluaisin vain kääntää kylkeä ja jatkaa unia. Tai olla vain osa sohvaa. Koko loppupäivän. Muutama päivä sitten ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa minulla tuntui olevan vähän energiaa muuhunkin kun sohvalla sarjan katsomiseen tai timanttityön tekoon.  Sanoinkin miehelleni, että nyt kun on energiaa niin haluan imuroida. Hän sanoi, että voimme tehdä sen huomenna tai viikonloppuna jolloin on hänen normaali siivouspäivä.  Sanoinkin sitten, että en voi luvat...

  Masennuskysely BDI 21 Olen kokenut olevani ehkä enemmän allapäin viimeaikoina. En saa enää mielihyvän ja onnistumisen tunnetta niistäkään pienistä asioista kuin esimerkiksi vaikka kuukausi sitten. Tein aiemmin testin myös ja niin teki lääkärinikin vastaanotolla jolloin sain tästä mielenterveystalon sekä lääkärin testistä tulokseksi lievä masennus ja nyt kun tein tämän ennen tätä uutta "romahdusta" jolloin jäin uudelleen kokopäiväiselle sairaslomalle 28.1. lääkärini testi sekä tämä testi jonka nytkin tein antoi vastaukseksi kohtalainen masennus. Joka kyllä täsmää täysin oireisiini. Olen loputtoman väsynyt. Voisin vain nukkua. Päiväunet kun otan ja niiltä herään niin koen, etten jaksa nousta ylös. Ei huvita. Miksi nousisin, kun ei ole mitään syytä. Niinpä jään sänkyyn nukkumaan lisää. Olen jatkuvasti vain totaalisen väsynyt. Väsyn pienistäkin "askareista". Laitan pyykit ja tiskit, sen jälkeen olen niin väsynyt kun olisin käynyt 5 tunnin patikoinnilla raskaassa maast...

Oli eilen puhelinaika psykiatrin kanssa. Koska olen Saksassa en päässyt paikanpäälle ja olikin ihanaa, että tämä aika pystyttiin järjestämään puhelinajaksi. Ettei tarvinnut venyttää tätä aikaa loppukuulle tai mahdollisesti jopa maaliskuulle. Oma työterveyslääkärini sanoi, että hänellä on todella täyttä tällä hetkellä ja yrittääkin saada minut ylimääräisenä potilaana kyseiselle psykiatrille. Vastaanotto / puhelinaika oli kello 14.30 maanantaina 8.2. En saanut siitä kyllä mitään irti. Tämä "käynti" oli täysin turha. Psykiatri soitti 14.45 ja aloitti kysymällä, että oliko tämä oikeasti puhelinaika vai olenko aulassa odottamassa. Anteeksi mitä?  En usko, että hän oli tutustunut hoitohistoriaani ollenkaan. Psykiatri kysyi minulta, että mitä lääkärini hakee näiltä hänen käynneiltään ja että meneekö ne jatkossakin sitten työterveyden piiriin. No mistä minä tiedän? Sanoin vain, että edellisellä lääkärikäynnillä oma lääkärini sanoi, että laittaa kiireellisenä pyynnön psykiatrille mene...

Alan olla aivan loppu. Niin henkisesti kuin fyysisestikin. Joka yö herään vähintään kerran ja edelliset 3 yötä onkin mennyt tavallista huonommin. Pelkkää heräilyä, painajaisia ja yskää yskän perään. Voi kun tuo Somac oikeasti auttaisi ja veisi yskän mennessään siinä viikossa mitä lääkäri sanoi. Minulla ei ole enää energiaa mihinkään. Koko keho tuntuu vain liikkuvalta mössöltä. Väsyttää niin paljon, että ei enää edes väsytä. Viimeyönä nukuin ehkä tunnin. Jos yskä ei pitänyt hereillä niin sitten säikähdin hereille ilmalämpöpumpun takia (olin serkullani yötä). Eikä kyseinen pumppu ole aiemmin minua häirinnyt. En uskaltanut eilen illalla ottaa unilääkettä. Pelkäsin, että jos sitten nukunkin herätyskellon ohi. Ihan niin kuin niin olisi joskus muka tapahtunut. Ei todella ole, mutta se vain pelotti. Unohdin tietenkin samalla ottaa ahdistuslääkkeen. Tuskinpa siitä mitään vahinkoa tulee jos nyt kerran unohtaa. Lentokentälle pääsin raahautumaan sillä energialla, että tiedän pääseväni turvapaikka...

Olen tässä yrittänyt nyt muutaman päivän ajan etsiä niitä pieniä asioita joista saan voimaa jatkaa päivän loppuun ilman, että pelkään romahtavani lopullisesti ja sen jälkeen en tee enää mitään, makaan ja teen vain ja ainoastaan pakolliset. Eli ruokin ja pissatan koirat. Tällä hetkellä edelleen kuitenkin jaksan tehdä edes jotain. Saan voimaa päiviini tästä blogista - vaikkakin tällä hetkellä on aivan takki auki fiilis. Tuntuu, että ei ole mitään järkevää kirjoitettavaa mistään. Toisaalta taas tuntuu, että on liikaakin asioita joita pyörii päässäni, mutta en saa yhdestäkään ajatuksesta kiinni niin, että voisin niistä kirjoittaa. Kaikki asiat on puuroa mielessäni. Tuntuu aina, että kun yritän löytää jotain asiaa josta kirjoittaa minun pitää ensin selvittää sotkusta yksi sana josta saisin kiinni ajatuksen. Mutta kun yrittää etsiä sitä sanaa tällaisesta: jdiogidljbkrjeoirrigjjfljkkspdppfkjgfknfdlbksjodjgee - niin ei ole kovin helppoa... Miettiä, että mistähän aloittaisi. Mikä on sitten oike...