Lauantai 13.2.21

Päivä oli hyvä. Minulla oli pitkästä aikaa energiaa niin kuin normaalilla ihmisellä on.

Kävimme mieheni äidin luona syömässä. Tarjolla oli suomalaisittain sanottuna snitseliä ja perunamuusia. Punakaalin ja punaviinikastikkeen kera. Oi että, voin kertoa että oli hyvää!!!

Ähkyhän siinä tuli, kun ei osannut lopettaa ajoissa! 😄

Lähdimme Ehrenkirchenistä kohti Offenburgia noin kello 16.00.

Päivä oli kaunis. Aurinko paistoi koko päivän. Pakkasta oli päivällä muutama aste ja illalla -7c. 

Matkaa kotoa mieheni äidille on hieman vajaa tunti. 

Viiniä täällä tulee joka paikassa,
minne vain katsoo niin näkee
viiniviljelmät! 
Normaalisti en edes pidä juurikaan viineistä,
mutta paikallinen valkoviini
on oikeasti todella hyvää!! 

Ja nämä vanhat linnat. Ah.
Ollaan käyty parissa vanhassa linnassa
mieheni kanssa ja ne on vain jotain
todella upeaa.
Vaikka ne ovatkin rikkoutuneet vuosisatojen
saatossa niin silti on aivan uskomatonta
jotenkin ajatella, että oikeasti tämä on
joskus ollut jonkun koti.
Ensi kesänä haluan lähteä katsomaan
taas jotain uutta linnaa!

Minulle tuli vain tarve kaivaa puhelin esiin matkan aikana ja alkaa kuvaamaan. Halusin jakaa yhden päivän teidän kanssanne, että millaista täällä on. Millaista elämämme täällä on. 

Toki eihän näistä paljon saa - saatikka sitä todellisuutta, että millaista oikeasti. 

Liikenteen suhteen melko samanlaista, kun Suomessa - toki vain isompana ja enemmän autoja.

Rakennukset ovat aivan ihania. Niissä jokin viehättää. Vanhuus ja alkuperäisyys. Tyyli rakennuksissa on täysin erilaista kun Suomessa. 

Ja harmittaa, että Suomessa kaikki vanhat hienot rakennukset revitään kappaleiksi ja tilalle rakennetaan uutta ja "hienoa".

Mieheni äiti ja hänen miehensä asuu 
nykyään Offenburg nimisessä kaupungissa.
Samainen moottoritie 5 veisi lentokentälle.
Onneksi tällä kertaa ei tarvinnut
jatkaa sinne saakka.

Käännytään äkkiä oikealle!
Ei mennä Frankfurtiin tällä kertaa!

Otin myös videota tältä rampilta, kun käännyimme kohti Offenburgia, mutta en sitä osaa tänne laittaa. (Not nerd enough...)

Mutta seuraavat kuvat ovat Offenburgin kaupungissa otettuja.

Tiedän, että tällainen blogi on tylsä. En kerro mitään sairauteeni liittyvää. 

Tällä kertaa minulla ei ole negatiivista asiaa tai ajattelua. Tai no onhan sekin siihen liittyvää. Välillä on tällaisia hyviäkin päiviä.

Eilinen oli hyvä päivä. Pitkästä aikaa. Ja siksi sen halusinkin jakaa teidän kanssa!

Mieheni äiti oli kutonut minulle taas yhden parin villasukkia jotka tulikin heti tarpeeseen sillä täällä on tapana, että on kivilattiat (laattaa tms.) ja lattiat on kylmät. Villasukat oli siis todella tervetulleet jo valmiiksi jäätyneille varpailleni.

Annoin mieheni äidille kiitokseksi niistä kaikista villasukista ja ystävänpäivälahjaksi ensimmäisen timanttityöni. 

Ilmeisesti he pitivät siitä miehensä kanssa sillä hän heti lähti hakemaan kehyksiä kuvalle ja he olivat ihmeissään kun mieheni kertoi tarkemmin saksaksi, että miten timanttityö tehdään.
Kuva päätyy kuulemma mieheni äidin "askarteluhuoneen" seinälle!

Pidän heistä todella paljon. He ovat ihania ja hauskoja ihmisiä. 

Tänään nukuin taas pitkään. Heräsimme mieheni kanssa kello 9.00 (10.00 Suomen aikaa). En herännyt kertaakaan yöllä. Yskä ei vaivannut eli ehkä se Somac alkaa oikeasti pikkuhiljaa vaikuttaa ja yskäni todella johtuu närästyksestä jolloin kun olen pitkään makuuasennossa niin vatsahapot nousee kurkkuuni.

Toistaiseksi tälläkin hetkellä olo on hyvä! 

On ystävänpäivä ja yllätin mieheni muumimukilla (Nipsu) ja Karl Fazer valkosuklaalevyllä (hän pitää vain valkosuklaasta ja minä taas en. Eli suklaalevy tulee olemaan turvassa minulta).

Oli onnistunut yllätys, ihme että pystyin salaamaan tämän viikon!

💜Ihanaa ystävänpäivää kaikille!!💜