Olen addiktoitunut...
Itseasiassa juuri tällä hetkellä, kun kirjoitan tätä tekstiä teen sitä mihin olen pahasti addiktoitunut. Kyse ei ole alkoholista, tupakoinnista, kofeiinista tai huumausaineista. Vaan syömisestä. Syön. Syön mitä tahansa mitä löydän kun himo iskee. Olen addiktoitunut pahasti sokerille. Jopa tarvitsen sitä. Jos en päivittäin saa jotain hyvää huomaan ajattelevani sitä koko ajan. Vaikka tupakoin niin koen, että makea on minulle suurempi ongelma. Olen monesti päättänyt että nyt lopetan. Pidän taukoa ja otan itseäni niskasta kiinni. Silti kaupasta kauppareissun yhteydessä eksyy ostoskoriin vähintään joku pieni patukka. Vaikka en sitä sillä hetkellä himoitse niin ostan sen varmuudenvuoksi koska tiedä, että haluan sen myöhemmin. Miten voikin olla niin vaikeaa vain lopettaa syöminen? Saan siitä lohtua. Minulla on jotain tekemistä kun ahdistaa. Muuta ajateltavaa. Se maistuu hyvälle. Se tuntuu hyvälle. Se jollain oudolla tavalla lohduttaa. Ruoka ei petä. Ruoka on läsnä. Mehän tarv...