Kohta se alkaa
Nimittäin lääkkeetön elämä. Tai no ainakin uni ja ahdistus / masennuslääkkeetön. Kipulääkkeitä on parina edellisenä viikkona mennytkin sitten vähän enemmän. Selkä vaivaa ja sen myötä edelleen eletään päänsäryssä. Ei siitä sen enempää. Uni / nukahtamislääkkeet olen jättänyt jo pois. Olen ollut nyt 3 viikkoa ilman. Olen nukkunut paremmin kuin ikinä uskalsin edes odottaa ja toivoa. Täällä Saksassa hyvä olla. Painajaisia ei ole ollut pitkiin pitkiin aikoihin. Jos näen unia niin ne ovat vain todella outoja. Haluan korostaa sanaa _todella_. Ilman unilääkkeitä en ole ehkä ollut niin väsynyt aamuisin kuin unilääkkeen kanssa. Muutamana iltana nukkumaan mennessä tuntui, että en ole "tarpeeksi" väsynyt ja aloinkin miettiä kaikkia asioita sekä kuuntelemaan kaikkia mahdollisia ääniä jotka saattaisi alkaa häiritsemään. Lopulta kuitenkin jossain vaiheessa on uni tullut. Onneksi. Ahdistuslääkkeitä on kuukaudeksi. Vielä ainakaan ei "jännitä" ajatus siitä, että mitäs sitten kun ne oi...