Se alkaa taas
Huomenna aamulla on lento takaisin Suomeen kotiin. En halua palata kotiin. Ahdistuspallero alkaa taas muistutella olemassaolostaan hiljalleen. Tällä viikolla aiemmin en ole edes muistanut sen olemassaoloa. Olen ollut iloinen ja voinut hyvin. Mutta nyt, kun pitää taas lähteä kotiin ja jatkaa kaiken tämän käsittelemistä lääkäreiden ja terapeuttien kanssa se pallero alkaa muistutella, että hei täällä edelleen ollaan. Tunne on inhottava. Ei se onneksi ahdistukseksi asti mene, mutta tunnen sen. Pieni paine rinnassa koko ajan. Sitä on vaikea selittää. Toisaalta oloni on parin viikon ajan ollut sen verran ok, että olen alkanut miettiä pitäisikö minun lähteä uudelleen kokeilemaan työhön paluuta. Vai onko vielä liian aikaista? Olisinko valmis? Mietin vain rahahuolia jatkuvasti joita on, kun on kokopäiväisellä sairaslomalla. Kelan tuet kun ei ole mitään päätä huimaavia. Pärjään hädin tuskin, kun olen laittanut lainat lyhennysvapaalle. Pakko, ei voi mitään. Sekin siis aiheuttaa suurta ...