Sekalaista Elämää

Tällä viikolla meni taas turhankin kovaa töissä ja romahdin. Keskiviikkona - viimeisenä työpäivänä tällä viikolla kello 14.00 tuli romahdus. Olin aivan hukassa ja aloin vain itkeä. Ensimmäinen päivä meni ihan kivasti, olinhan saanut levätä pitkän viikonlopun. Työpäivän jälkeen olin kuitenkin aivan poikki ja huomasin, että jo sen ensimmäisen työpäivän jälkeen alkaa voimavarani paukkua lähes miinuksen puolella. Onneksi keskiviikkona oli iltavuoro. Olin aamulla niin totaalisen väsynyt, että jo ennen iltavuoron alkua yritin ottaa päiväunet - tuloksetta. En osannut nukahtaa, kun odotin kellon soittoa että täytyy lähteä töihin. Järkyttävä väsymys henkisesti ja fyysisesti päänsäryllä kuorrutettuna painoin läpi keskiviikon iltavuoron. Torstaina sitten olikin aamuvuoro. Vaikka tietääkseni nukuinkin hyvin edellisen yön ollen todella poikki niin oloni ei ollut levännyt. Ajattelin, että en pärjää koko päivää töissä menettämättäni järkeäni jossain vaiheessa - ja niinhän siinä kävi. 3 työpäivää putk...

Eilinen puhelinaika terapeutin kanssa sai vahvistuksen epäilyyni. Eli epäilemääni masennuksen pahenemiseen. Terapeutti teki monia testejä kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä psykoosioireisiin ja alkoholin käytöstä persoonallisuustestiin.  Kaikista testeistä korkeimmat tulokset sain masennustestistä. Joka terapeutin mukaan on huolestuttavalla tasolla. "Pisteitä yli 30 - selvä masennus" sanoi terapeutti. Lääkityksestä huolimatta mielialani ei ole lähtenyt nousuun toivottavalla tavalla. Ahdistuksen se on onneksi vienyt kokonaan, mutta masennus on edelleen läsnä. Terapeutti sanoikin, että heidän psykiatrilla on tulossa akuuttiajalle ajanvaraus auki tänään aamulla ja hän yrittää saada sen minulle varattua - muutoin "perus" vastaanottoajat menee todella pitkälle. Tänään aamulla kello 7.50 tuli tekstiviesti, että hän sai varattua minulle akuuttiajan psykiatrille 6.4. kello 13.00. Täytyy siis työpäivän aikana mennä käymään siellä sillä olen toivonut siihen iltavuoroa aamull...

Olenko edelleen masentunut vai onko nämä tunteet vain laiskuutta? Olenko vain pohjiani myöten hiton laiska? Ahdistuneisuus edelleen pysyy kurissa. En ole saanut edes lieviä ahdistuskohtauksia. Eli lääkitys toimii paremmin kuin hyvin ja mielestäni unilääkkeen lopettamisen jälkeen on mennyt vielä paremmin. Ei enää huonoja öitä ja miljoonia heräämisiä sekopäisien unien vuoksi ja montaa tuntia kestävää aamupöhöä joka unilääkkeestä tuli.  Ahdistus on siis hyvällä mallilla. Mutta....... Olen miettinyt, että onko tämä minun masentuneisuus joka on diagnosoitu aluksi lievänä edelleen läsnä.  Mikään ei kiinnosta.  Energiaa ei ole mihinkään. Tarvitsen edelleen joka päivä päiväunet. Koska väsyttää. Väsyttää, että väsyttää. Kiinnostus kaikkea kohtaan on edelleen kadoksissa. Kirjaimellisesti. Makaan vapaapäivät sohvalla. Lähes koko päivän. Viltin alla katselen Sykettä. Kämppä on kuin läävä - ei jaksa siivota. Olisi nälkä - ei jaksa tehdä ruokaa joten napostelen jotain mitä kaapista löy...

Itsetuntoni on edelleen todella surkea. Kyseenalaistan kaiken oman tekemiseni edelleen - etenkin töissä. Osaanko tarpeeksi? Olenko oikeasti hyvä? Mitä minustakin mietitään jos sanoisin johonkin ei? Pidetäänkö minusta työkaverina?  En tiedä, että miten kirjoittaa nyt mieleni päällä olevasta asiasta ilman, että joku tajuaa mistä puhun. Eli en edes yritä salailla asiaa - annan vain tulla. Onhan tämä kuitenkin minun blogi, minun terapiakeinoni päästää sisällä mylläävät ajatukset ja ahdistukset ulos. Tämä liittyy työhöni. Voihan se olla, että nyt taas vain minun oma mieleni temppuilee ja luo täysin vääriä mielikuvia ja ajatuksia, mutta minulle ne tuntuvat todella aidoilta. Meillä oli palaveri. Siinä käytiin ihan normaaleja ja päivänselviä asioita läpi. Parannusliikkeitä ynnä muuta. Jotka minä ymmärrän. Koen taas vain itseni huonoksi sen suhteen, että en ole tehnyt niitä kaikkia esimerkiksi viimeviikolla vaikka olisi pitänyt tehdä enemmän niitä asioita joista keskusteltiin. Mietin, että ...

Nyt on ensimmäinen työviikko takana ja toinen aloitettu. Tosin tämä toinen työviikko katkesi kyllä siihen, että menen tänään ottamaan tikkua nenään. Jee.  Flunssanoireet alkoi aamulla, nenä tukossa ja aivastellut koko aamun.  Noh, parempi mennä eikä leikkiä. Täällä suomenmaassa tämä tilanne on muutenkin tarpeeksi paha nyt. 10.30 aukeaa työterveyden näytteenottopiste joten täytyy sitten mennä. Viimeviikko meni hyvin töissä. Ne kaikki kolme päivää jotka olin.  Olen jo miettinyt, että jos oloni jatkuu tällaisena niin voisin palata 100% työaikaan kesälomani jälkeen eli kesäkuusta lähtien. Toistaiseksi nämä 3 työpäivää viikossa uuvuttaa minut aivan loppuun. Viimeviikon loppu (torstai-sunnuntai) meni pelkästään sohvan pohjalla. 3 työpäivää imi minusta kaikki mehut. Ei se kyllä haitannut. Ei minua mitenkään niin kotona ahdistanut muu kuin tämä loputon raastava ikävä. Olin vain ihan loppu. Eilen olin pitkästä aikaa ensimmäistä kertaa lääkärin parina.  Kaikki meni hyvin, ei k...

Tänään oli toinen vastaanottoaika sairaanhoitajan / terapeuttini kanssa. Pidän hänestä kovasti. Hän ei ole hyssyttelijä ja voivottelija yhtään joka on todella hyvä asia. Hän kyseli tänään kysymyksiä joita en ole edes miettinyt aiemmin. Vastaukseni teki minut surulliseksi, katkeraksi ja pettyneeksi.  Pohdimme tänään paljon lapsuuttani. Hän sanoi, että nyt vaikuttaa siltä, että kun elämäni on tasoittunut ja olen vihdoin oppinut avautumaan miehelleni ja luotan siihen että hän pitää minusta huolta eikä minulla tarvitse olla koko ajan langat omissa käsissäni ja kaikkien muidenkin elämät hallinnassani omani lisäksi niin nyt mieleni alkaa käsitellä lapsuuden asioita joita ei ole koskaan kanssani käsitelty.  Pohdimme todella paljon asioita ja tuntui, että hän osasi kysyä juuri ne oikeat kysymykset. Jopa pelottavankin paljon niitä oikeita kysymyksiä. Vastauksia oli välillä melko vaikeaa saada mieleen ja sanottua, kun en muistanut kovin paljon tietyistä ajoista, mutta silti siitä oli ap...

Erittäin hyvä oloni edelliseltä kahdelta ja puolelta viikolta on tullut päätökseen. Olen iloinen siitä, että sain niinkin kauan nauttia siitä sillä en edes muista, että koska viimeksi minulla olisi ollut niin hyvä olo kuin edelliset melkein kolme viikkoa. Ahdistus on alkanut pikkusen palata. Se ilmoittaa läsnäolostaan ja tiedän, että en todellakaan ole vielä maalissa tämän asian kanssa. En todellakaan ole vielä "valmis". Kotona yksin oleminen on taas kaikkein pahinta. Pelkään, että "sekoan", kun olen yksin täällä neljän seinän sisällä. Mutta ei ole mitään paikkaa minne mennä. Haluan seuraa, mutta en jaksa ihmisiä. Mitään ei jaksa, mikään ei kiinnosta ja mikään ei tunnu miltään. Taas. Veikkaan, että nyt kun ensi torstaina on uusi aika hoitajalle ja jos hän tekisi minulle uudelleen ahdistuneisuustestin niin tulos olisi jälleen kohtalainen ahdistuneisuus sen sijaan, että se oli lievä viime käynnillä. Täytyykin asiasta hänen kanssaan keskustella.  Olen kuitenkin oppinut...

3.3. kello 9.00 minulla oli ensimmäinen psykoterapeutin vastaanottoaika. Joka paljastuikin mielenterveyspuolen sairaanhoitajaksi. Eipä se kyllä haitannut, kun pääsimme alkuun jutustelussa niin hän sanoikin, että tuolla mielenterveyspuolella laaditaan jokaiselle henkilökohtainen suunnitelma ja sieltä saa jutteluterapiaa. Sitähän minä kaipaan. Että saan alkaa purkaa mieltäni jollekin ja saamaan apuja ja neuvoja asioiden käsittelyyn oikealla tavalla. Sairaanhoitaja oli oikein mukavan oloinen. Hän teki minulle ahdistuneisuustestin joihin piti vastata viimeisen kahden viikon tuntemusten perusteella. Tulokseksi tuli lievä ahdistuneisuus - olipa ihanaa kuulla! Sanoinkin hoitajalle, että jos siinä olisi ollut että vastaukset viimeisen kuukauden perusteella niin tulos olisi edelleen ollut vaikea ahdistuneisuus. Nyt on helpompaa. Juttelimme paljon siitä, että mitä olen itse oivaltanut ja tehnyt sen jälkeen kun jäin 28.10. sairaslomalle , mitä lääkityksiä minulla menee, nukunko, onko sairauksia m...

Eilen 1.3. kävin psykiatrin vastaanotolla. Olin oikeastaan itsekin melkoisen yllättynyt, että sinne meneminen ei tuntunut enää millään tasolla epämiellyttävältä. Odotin vain normaalisti aulassa niin kuin mille tahansa lääkärille. Psykiatri kun kysyi, että miten minulla menee ja mitä kuuluu niin kuulosti jopa omaan korvaani oudolta sanoa, että itseasiassa ihan hyvin menee. Huomioiden esimerkiksi kuukausi sitten oloni. Jolloin ajattelin, että en minä tule täältä nousemaan pitkään aikaan.  Mutta tottahan se on - olen jo kohta kolme viikkoa voinut oikeasti hyvin. Uskomatonta mutta totta. En uskonut vielä hetki sitten, että alkuvuodesta tulen voimaan oikeasti paremmin. Olin jumissa pilkkopimeässä sokkelossa enkä tiennyt, että mihin suuntaan lähteä. Mutta jollain ihmeen kaupalla löysin sen reitin joka alkoi hiljalleen kirkastua ja löysin tieni pois. Nyt edessäni odottaa toinen sokkelo, mutta se ei onneksi ole pilkkopimeä. Siellä on valoa. Se sokkelo aletaan sitten rämpiä läpi sen psykote...