Sekalaista Elämää

Piti ihan Googlettaa, että mitä mikäkin näistä tekee. Psykologi, psykiatri, psykoterapeutti...  Olen käynyt aiemmin työpsykologilla työterveyteen kuuluvat 5 kertaa, mutta silloin käsiteltiinkin asiaa joka ei enää ole ajankohtainen ja on jo ratkennut aikapäivää sitten. Sillä asialla ei ole enää mitään tekemistä tämänhetkisen tilanteeni kanssa. Lääkäri kysyi, että koinko hyötyä niistä käynneistä enkä oikein osannut sanoa mitään. Ehkä sen ajan ongelmiin vähän kyllä, mutta ei me oikein muuta sitten silloin käsiteltykään. Eikä viitenä kertana oikein ehdikään. Viisi kertaa tunti menee yllättävän nopeasti eikä siinä ehdi mennä pintaa syvemmälle. Lääkärini sanoi keskiviikkona, että minun pitää varata aika kunnalliselle psykoterapeutille.  Korvaani jotenkin sana "psyko" terapeutti kuulosti hurjalta. Onneksi on Google. Nyt ymmärrän paremmin minne olen matkalla. " Psykoterapeutti tarjoaa keskusteluun ja toiminnallisiin menetelmiin perustuvaa hoitoa, jolla pyritään lisäämään mielen ...

Eilen kävin lääkärissä. Olo oli ihan hirveä. Työterveyslääkäri on  Mehiläisessä ja kyseinen lääkäri on aivan ihana. Olin itkenyt jo aamulla, ilosta ja helpotuksesta kylläkin kun vihdoin sain kerrottua isälleni totuuden koko asiasta mitä viimeisen vuoden aikana on tapahtunut. Laitoin hänelle sähköpostia ja hän vastasi minulle viestillä "Kiitos että kerroit asioistasi ja huolistasi. Kyllä mä ymmärrän nyt huolesi ja olen sun tukena. Toivotaan että kaikki muuttuu pian hyväksi. Rakkaudella iskä 😍" Aloin vaan itkemään. Itkin niin, että piti itkeä hihoja vasten, kun en enää pysynyt kyynelien perässä yksitellen pyyhkimällä. Ihana iskä 💜 Jotenkin tämä oli vastaus jota en olisi koskaan odottanut kuulevani hänen suustaan. Lääkärikäynnin jälkeen kerroin hänellekin sitten tilanteesta ja hän sanoi empaattisella äänellä että voih, no jospa nyt saisit levättyä ja keskityttyä itsesi kuntoon saamiseen. Toivotaan! Eilen oli lääkärin vastaanottoaika kello 13.00.  Pelotti, ahdisti, jännitti. Ol...

IHANAA MAANANTAI-ILTAA JUURI SINULLE!💜 IHANAA, ETTÄ TULIT LUKEMAAN BLOGIANI. HALUAN KIITTÄÄ SINUA SIITÄ, KIITOS!!💜 Tätä on tavallaan vaikeaa selittää, mutta tarvitsen rajoja omassa elämässäni jotka olen itse itselleni asettanut. Ne rajat eivät ole pelkästään "En saa tehdä sitä tai tätä". Vaan lähinnä pieniä elämänmuutoksia joita on helppoa lähteä noudattamaan ja muokkaamaan omassa elämässä ja ajatuksissa. Pienin askelin liikkeelle. Aiemmin ole yrittänyt kaiken maailman karkkilakot ja "dieetit", mutta minun kärsivällisyyteni kanssa niistä ei ole mitään hyötyä - päin vastoin. Petyn itseeni joka kerta. Koska en vain yksinkertaisesti pysty. Keksin AINA jonkun tekosyyn. Tai sitten vain "no mitä sitten?". Tarvitsen lupaa lipsua ja osaan antaa itselleni anteeksi lipsumiset jos siihen on lupa ja jos vahingossa niin teen niin voin hyvällä omallatunnolla sanoa vain "oho". Nyt kun nukkumisongelman vuoksi olen aloittanut "uudet rutiinit" niin tun...

Välillä tuntuu, että jos pystyn hymyillä ja nauraa niin kaikki ajattelee, että kaikki on hyvin. Kukaan ei usko jos kerron, että ahdistaa ihan todella paljon, mikään ei kiinnosta eli minulle diagnosoitu lievä masennus alkaa taas palata. Juttelin äsken oman työterveyshoitajani kanssa puhelimessa ja jotenkin tuntui, että hän ei uskonut kertomaani. Kerroin rehellisesti, että en saa enää iloa mistään - edes niistä pienistä asioista joita olen yrittänyt tässä viimeviikkojen aikana löytää uudelleen. Kerroin, että pelkään koko ajan romahtavani uudelleen, koska alan taas tuntea ahdistuspalleron sisälläni entistä vahvemmin. Kerroin, että koen kaiken tekemiseni tällä hetkellä turhaksi. Mistään ei ole mitään apua eikä hyötyä. Unilääkkeistä ei ole mitään hyötyä. Ne ei väsytä, ne ei syvennä untani. Olen todella rauhaton ja ahdistunut. Hänen mielestään minun pitäisi alkaa kohdata ahdistukseni ja tunteeni - no mitä minä tällä blogilla teen? Kohtaan omia olotilojani ja ajatuksiani. Koska muuten ne ovat...

Niin kuin olen jo aiemminkin täällä kertonut, että olen yrittänyt opetella tunnistamaan omia tunteitani ja oppia tuntemaan itseäni uudelleen. Olen jo hieman siinä edistynyt - olen alkanut oppia tunnistamaan muutamia tunteita ja oppinut antamaan niille nimet. Ja kuinka käsitellä niitä - niin kuin "normaali" ihminen käsittelee tunteita. Mutta nyt jotenkin kaikki tuntuu suurelta myrskyltä. En tunne olevani kovin turvassa tämän tunteiden ja ajatusten myrskyssä. Tuntuu, kuin tunteet olisi kylmiä ja ajatukset kuumia ja ne kun törmää yhteen syntyy todella suuria myrskyjä. Ne repii kattoa irti - repii turvallisuuden ja hyvän olon tunnettani väärään suuntaan. Olen jo pitkään kamppaillut yhden asian kanssa josta en voi vielä täälläkään puhua. Siitä tietää ainoastaan perheeni ja läheisimmät ystäväni. Mutta tämä asia vaivaa minua todella paljon nykyään. Se kyllä tulee toimimaan ennemmin tai myöhemmin, mutta toivoisin sen toimivan ennemmin kuin myöhemmin. En halua odottaa. En enää jaksa o...

Tämä minun levottomuuteni on välillä aivan helvetillistä. En kykene olemaan paikallani. En pysty rauhoittumaan. Sohvalla maatessa pitää olla koko ajan tekemässä puhelimella jotain ja selaamassa jotain, että on tekemistä koska ei ole minkäänlaista keskittymiskykyä katsoa mitään ohjelmia.  Telkkari ei voi pyöriä taustalla, koska se häiritsee. Sitten haluan katsoa jotain, mutta en pysty koska en voi rauhoittua ja keskittyä. Levottomuus vie kaiken keskittymiskyvyn. Pakonomainen tarve liikuttaa jotain kehonosaa.  Olen sellainen sarjojen / elokuvien katsoja, että jos teen vähänkään jotain muuta (esimerkiksi vastaan edes viestiin) niin minun pitää pysäyttää sarja / elokuva siksi aikaa. Koska en voi menettää sekuntiakaan. Jotain tärkeää voi tapahtua juuri silloin.  Jos vahingossa menetän jonkun kohdan niin on minun kelattava takaisin ja katsottava se kohtaus. Ei voi tietää jos siinä vaikka onkin jotain tärkeää.  Eilen juoksin koko päivän ympäri asuntoa siivoten ja touhuten. ...

Olen tehnyt paljon ajatustöitä pääni sisällä tunteideni kanssa. Kirjoitinkin aiemmin blogitekstin    Tunteet ja niiden merkitys Minulle tunteet ovat tärkeitä. Ne ovat myös todella pelottavia ja hämmentäviä välillä, koska tällä hetkellä en osaa tunnistaa tunnetilojani saatikka käsitellä niitä.  Ne menevät ääripäästä ääripäähän. Jos olen vihainen - näytän vihaisuuteni todella. Jos olen surullinen - sen näkee vahvasti ulospäin. Jos koen ahdistusta niin se usein purkautuu myös ulospäin. Annan hyvin usein tunteideni viedä. En osaa hallita niitä - niiden ohjaaminen ei ole minun käsissäni. Ne elävät täysin omaa elämäänsä. Ainoat tunteet joita tunnistan nykyään on turhautuneisuus, pettymys, ahdistus, rakkaus, jännittyneisyys ja kärsimättömyys. Sekä loputon rintaa raastava ikävä kun olemme mieheni kanssa erossa. Tämän "uuden" ahdistuneisuusjakson alettua jolloin jäinkin pidemmälle sairaslomalle sulkeuduin tunteiltani.  Ne olivat niin hämmentäviä ja sattui, että en halunnut ed...

Minun huono itsetuntoni nykyään on sitä, että tiedostan sen olevan väärä ja valheellinen, mutta se vain tuntuu niin aidolta. Minulle se on aitoa.  Kun koen itseni huonoksi jossain asiassa niin asia on sitten niin. Ei auta, että ystävät, työkaverit tai mieheni kertoo toista - että olen hyvä. Koen olevani huono. Monessakin asiassa. Aiemmin ennen tätä koko ahdistuneisuutta minulla oli suhteellisen hyvä itsetunto. Tiesin olevani hyvä työssäni, olin mielestäni ihan hyvä ystävänä ja ihmisenä ylipäätään. Suurimman osan ajasta ajattelin positiivisesti lähes kaikesta. Mutta sitten kaikki muuttui. Masentuneisuus ahdistuksen lisäksi vei hyvän itsetuntoni mennessään. Jossain takaraivossa tiedostan, että ei asia ole oikeasti näin - eipä auta, tunteeni ja ajatukseni ovat minulle täysin yhtä aitoja, kuin mikä tahansa muu tunne ja ajatus. Nyt vielä enemmän, kun sairaslomani aikana syömisestä ja mässäilystä tuli "ongelma" jota en saanut loppumaan niin minulle tuli 5kg lisää painoa 2,5 kk aika...

Olen alkanut jo miettiä, että ehkä ei olekaan mitään tehtävissä univaikeuksieni suhteen. Lääkäri sanoi, että kun saamme ahdistukseni aisoihin niin nukkuminenkin paranee. Eipä ole parantunut. Ja nyt tuntuu, että ahdistuskin alkaa palata takaisin koska en saa ikinä levättyä.  Olen aina ollut sellainen, että näen paljon unia. Tai siis kaikkihan niitä näkee, mutta minä vain lähes joka kerta muistan ne. Ehkä tälle asialle ei olekaan mitään tehtävissä? Saan kuitenkin nukahdettua ilman lääkkeitäkin (useimmiten) enkä ole huomannut, että tämä uusikaan unilääke auttaisi minua univaikeuksieni kanssa. Edelleen uneksin todella paljon - painajaisia ja ei painajaisia. Painajaisia ehkä aavistuksen vähemmän. En tiedä. Heräilen edelleen 1-2 kertaa yössä - milloin minkäkin syyn takia tai ilman syytä. Samalla tavalla kuin ennen lääkkeitäkin. En enää edes tunnista, että onko väsymykseni lääkkeistä johtuvaa vai ihan normaalia väsymystä joka minulle tulee aina illalla. Olen jo alkanut miettiä, että onko ...

Rintaa puristaa liian kireälle vedetty liina. Kun makaan niin 50 tiiliskiveä on painona rinnan päällä ja on vaikeaa hengittää. Kun olen jalkeilla ne tiiliskivet siirtyvät harteille. Painaa. Liikaa painoa - en jaksa kannatella enää kauaa. Joka paikkaan koskee - niin henkisesti kuin fyysisestikin. Olen jo "pitkään" voinut paremmin. No - pitkään ja pitkään. Muutaman viikon. Nukkuminen on edelleen todella huonossa jamassa ja pelkäänkin, että sen vuoksi myös olotilani alkaa huonontua. En edelleenkään saa levättyä ja palauduttua yön aikana. Edes täällä toisessa kodissani Saksassa jossa normaalisti nukun kuin tukki, en ole saanut nukuttua. Jatkuvia heräämisiä, kurkkua kuivaa ja kutittaa - herään kuivaan yskään (edelleen pitää hommata se ilmankostutin....), unia joihin herään - painajaisten tuottamasta paniikista puhumattakaan. Eilen illalla olin todella väsynyt, mutta en vain saanut nukahdettua. Pyörin ja pyörin sängyssä löytämättä asentoa johon pystyisin rauhoittumaan.  Pyörin lisä...

Aloin jo kirjoittaa blogitekstiä siitä, että kuinka tämä minun "uniremontti" etenee. Se alkoi tuntua ja näyttää liian sekavalta.  Päätin siis poistaa koko postauksen. Olen kuitenkin aloittanut uniremonttini sillä, että ei kahvia/energiajuomia kello 16 jälkeen, ei nukkumista ja päiväunia sohvalla, ei sosiaalista mediaa ja pelaamista tai puhelimen selaamista ylipäätään illalla lääkkeiden oton jälkeen ja menen sänkyyn vasta, kun olen oikeasti niin väsynyt, että tiedän nukahtavani pian kun sänkyyn menen. Eli ei sänkyyn odottamaan nukkumaanmenoaikaa - niin kuin olen aiemmin tehnyt, koska ei ole ollut muutakaan tekemistä. Olen myös huomannut, että ajatukseni nykyään laukkaa ja harhailee todella paljon. Turhaan pyörittelen kaikkea turhanpäiväistä mielessäni ja huomaankin myös usein olevani todella levoton. Tuntuu, että pitää olla sinkoilemassa koko ajan sinne ja tänne. En pysty rauhoittumaan. Vaikka unilääkkeeni jälkeenkin alkaisin tuntea itseäni väsyneeksi niin tuntuu, että silti a...

Pitkän sairaslomani jälkeen kun palasin töihin täytyi täyttää nippu jos minkälaisia kaavakkeita esimieheni kanssa. Työhön paluu kaavake, kelaan papereita, työnantajalle jotain, palkanlaskentaan jotain, työterveyteen jotain - en enää edes pysynyt perässä. Esimieheni vain kyseli kysymyksiä joihin yritin parhaani mukaan vastailla.  Yhdessä kohdassa työterveyteen täytettävissä papereissa oli kohta "toivooko työterveyshoitajan yhteydenottoa" ja esimieheni laittoi rastin kohtaan 'kyllä'.  Oletin, että he ovat esimieheeni yhteydessä sen suhteen, että miten hänen mielestään minulla on lähtenyt etenemään työhön palaaminen. Mutta ei - työterveyshoitaja soittikin minulle maanantaina 18.1. Kertoi, että oli esimiehen kautta jätetty hänelle soittopyyntö että minuun olla yhteydessä. En osannut sanoa muuta, kun että en tiedä miksi on jätetty soittopyyntö - olin vain hämmentynyt.  No työterveyshoitajani sitten kysyikin, että mitä minulle kuuluu ja mikä on tämänhetkinen tilanne. Kerroi...

Heippa! Pidän nyt talviloman myös blogista.  Eli luultavasti en julkaise mitään tänne ensiviikolla. Ei huolta, palaan kyllä takaisin sen jälkeen! 😊 Ajattelin nyt talvilomallani täällä Saksassa oikeasti ottaa rennosti, en tee mitään. Minulla ei ole täällä mitään velvollisuuksia ja se on juuri hyvä näin. Viimeyönä sain pitkästä aikaa nukuttua niin hyvin että laitoin unipäiväkirjaani merkinnän "😍". En herännyt keskellä yötä ja en nähnyt unia. Täydellistä! Eli nähdään siis talvilomani jälkeen taas uusien tekstien merkeissä!  Instagramiin luultavasti päivittelen kuulumisia viikosta. Heippaaaa!!! 💜💜💜

Olen liiankin ajoissa lentokentällä joten täällä on aikaa tarinoida! 😁 (Eli kuluttaa aikaa) On vain pakko päivittää tilannetta ja kertoa kuinka tyypilliseen tapaan minun tuurillani taas meinasi mennä kaikki perseelleen. Minusta tuntuu, että minulla on jotenkin luonnostaan huono tuuri asioiden kanssa. Kaikki edelliset 3 autoa on hajonnut käsiin, yksi koira oli jo pennusta saakka vakavasti sairas-nyt lepäilee jo kolmatta vuotta koirien taivaassa<3, nyt koiravanhus Hermu on sairas ja toivon koko ajan, että hänen tilanteensa pysyisi tällaisena eikä lähtisi pahenemaan.  Ihmissuhteista puhumattakaan. Onneksi nyt se Herra Täydellinen on vihdoin kohta taas kainalossa💕 Tai no minä hänen kainalossa.  Joskus kyllä näinkin. Onhan se toki välillä haastavaa, kun mies on melkein päätä pidempi. 😅 Noniin, siirrytään kauhun vuorokauteeni. Minun oli tarkoitus eilen ajaa isääni vastaan puoliväliin viemään koiravanhus Hermu hänelle hoitoon. Isäni sitten soittikin aamulla, että hän tuleekin m...