Sekalaista Elämää

Niin kuin aiemmin jo kirjoittelinkin harmaasta päivästä, että kuinka ei tunnu miltään ja toisaalta kyllä mieluummin sen valitsenkin kuin ahdistuneisuuden. Koska vain huomatakseni - harmaa päivä ei olekaan välttämättä kokonaan harmaa. Vaikka se on aiemmin ollutkin. Harmaa päivä voi muuttua myös todella huonoksi. Saada mustan värin rinnalleen. Mattamustan.  Harmaa päiväni muuttui kuin sormia napsauttamalla aivan järjettömän huonoksi.  Olin ahdistunut. Todella ahdistunut. Ei voinut olla paikallaan, ajattelin että happi loppuu keuhkoista kesken enkä saa vedettyä niihin enää ilmaa. Itketti. Olin täysin voimaton. Vailla suojaa. Tunsin itseni jotenkin huonoksi. Tuntui, että missään ei ole taas mitään järkeä. Halusin vain itkeä ja huutaa. Kaiken pahan pois. "AAAAAAA MENE POIS!!!!!!!". No en kyllä viitsinyt huutaa. Ja mistä syystä ja mikä tämän olotilan laukaisi? En tiedä.  Sehän tässä uuvuttavaa onkin, kun koskaan en tiedä että mikä ahdistuskohtauksen laukaisee. Kun tietäisin nii...

Kun pitäisi ahdistaa tänään, mutta ei ahdista. Kiitos lääkityksen. Lääkäri sanoikin, että lääkityksen pitäisi estää ahdistavan olon tulevan liian voimakkaana. Tai jopa estää niiden tulo kokonaan. Tiedostaisin vain sen, että tänään olisi sellainen päivä. Niin kuin pystynkin tiedostamaan. Ensin minulla meni hieman pienemmällä annoksella ja sillä ei ollut toivottua vaikutusta ja edellisellä lääkärikäynnillä nostimme lääkitystä hieman ja nyt se toimiikin toivotulla tavalla. Tiedän, että näinä päivinä kun minulla on huonosti nukuttu yö alla niin on päivä hyvin vaikea ja ahdistava. Nyt lääkityksien toimiessa päiväni ovat harmaita. Harmaalla tarkoitan, että oikein mikään ei tunnu miltään. Jossain sisälläni tunnen ja tiedän että nyt ahdistaisi ja paljon jos lääkitys ei sitä estäisi. Tämä olisi taas se erittäin huono päivä jolloin tuntuisi, että köysi on kaulan ympärillä puristamassa ja asunto pienenisi metri metriltä ympärilläni ja lopulta litistäisi minut mukanaan jos jäisin sisälle.  Näi...