Sekalaista Elämää

Niin kuin olen aiemmin jo täällä puhunutkin, niin aloitin Saksassa omalla alallani eli klinikkaeläinhoitajana. Menin pienelle yksityiselle kahden eläinlääkärin ja neljän hoitajan klinikalle töihin.  Vuoden verran siellä olin kunnes lähes puolen vuoden harkinnan jälkeen totesin, että jos jatkan siellä niin tulen ennemmin tai myöhemmin saamaan työuupumuksen joten päätin lähteä. Ehkä muutaman kuukauden verran selailin erilaisia työpaikkailmoituksia netissä ja mietin, että mitähän minä voisin mahdollisesti tehdä Saksassa. Saksankielentaito ei ole edelleenkään sujuvaa joten se rajoitti paljon. Useamman kerran harkitsinkin, että pitäisikö mennä kauppaan töihin. Siellä ei tarvitsisi niin paljon olla asiakkaiden kanssa tekemisissä mitä esimerkiksi eläinklinikalla.  Olin aikanaan Suomessa kaupanalalla töissä ja siltä osin se olisikin ollut jo tuttua hommaa, mutta en koskaan pitänyt sitä niin mielekkäänä työnä, että olisin halunnut sille alalle palata täällä Saksassakaan.  Lähetin ...

Minä en ole yhtään syksy tai talvi-ihminen. Rakastan kesää. Kevätkin on vähän siinä ja siinä, että meneekö - etenkin Suomessa.  Täällä Saksassa asuessani olen alkanut pitämään keväästä enemmän. Ehkä siksi, että täällä ei ole silloin märkää sulavan lumen vuoksi. Kaikki vain alkaa vihertää ja aurinko lämmittää aikaisin. Huhti-toukokuun lasken jo itselleni melkein kesäksi. Eli saan nauttia lämmöstä noin puolet vuodesta. Nyt on ollut jo parisen viikkoa sateista ja tuulista.  Huomasin syksyn alkaessa pari viikkoa sitten, että edelleen sama uupumuksen tunne iskee täälläkin. Illat pimenee ajoissa ja aamut valkenee myöhemmin. Muutenkin kun joka päivä on niin harmaata niin se vei minulta viikon ajaksi kaikki voimat. Olin niin henkisesti kuin fyysisestikin väsynyt. Viimeviikon tiistaina minulla oli tosiaan viimeinen terapia. Puhuimmekin siitä pitkän aikaa, että olenko valmis omasta mielestäni lopettamaan ja se helpotti päätöksen tekoa kun tiedän, että jos mitään tulee niin voin aina lai...