Sekalaista Elämää

Talvi. Toisille ihanaa aikaa ja toisille ei. Minulle ei. En ole koskaan ollut talvi-ihminen. Vaikka olisi lunta ja kaunista ja sopiva pakkassää niin kyllä silti aina mieluummin valitsen kesän, lämmön ja valon. Toki onhan sellainen täydellinen talvisää kaunis. Ei siinä. Mutta talviaika uuvuttaa minusta kaiken voiman. Joka vuosi. Huomaan sen itsessäni siten, että voisin vain maata koko ajan sohvalla ja nukkua koko talven yli. Ei kiinnosta eikä edes jaksa tehdä mitään. En jaksa liikkua. En jaksa tehdä asioita joista pidän.  Ei vain kerta kaikkiaan huvita. Välillä päiväunilta ylös nouseminen on tuskallisen vaikeaa. Vaikka ei enää väsyttäisi niin tuntuu, että ei ole energiaa nousta. Ei ole energiaa jatkaa päivää. Niin kuin tänään. Tosin tänään oli pakko lähteä työpaikalleni oksettamaan koiramme joka mukavasti söi pehmokoiran korvan. Kiitos Aiko siitä. Taas... Nämä tuntemukset joita koen nyt on samantyylisiä kuin viimetalvena. Paitsi, että tällä hetkellä ei ahdista tai masenna. Enkä ole ...