Talviajan voimattomuus

Talvi.

Toisille ihanaa aikaa ja toisille ei.

Minulle ei.

En ole koskaan ollut talvi-ihminen. Vaikka olisi lunta ja kaunista ja sopiva pakkassää niin kyllä silti aina mieluummin valitsen kesän, lämmön ja valon. Toki onhan sellainen täydellinen talvisää kaunis. Ei siinä.
Mutta talviaika uuvuttaa minusta kaiken voiman. Joka vuosi.

Huomaan sen itsessäni siten, että voisin vain maata koko ajan sohvalla ja nukkua koko talven yli. Ei kiinnosta eikä edes jaksa tehdä mitään.
En jaksa liikkua. En jaksa tehdä asioita joista pidän. 
Ei vain kerta kaikkiaan huvita.

Välillä päiväunilta ylös nouseminen on tuskallisen vaikeaa. Vaikka ei enää väsyttäisi niin tuntuu, että ei ole energiaa nousta. Ei ole energiaa jatkaa päivää.
Niin kuin tänään.

Tosin tänään oli pakko lähteä työpaikalleni oksettamaan koiramme joka mukavasti söi pehmokoiran korvan.
Kiitos Aiko siitä. Taas...

Nämä tuntemukset joita koen nyt on samantyylisiä kuin viimetalvena. Paitsi, että tällä hetkellä ei ahdista tai masenna. Enkä ole yksin. Tämä johtuu pelkästään tästä talven harmaudesta. Tiedän, että nämä tuntemukset katoaa, kun kevät tulee.
Täällä Saksassa tällä hetkellä + 15 astetta ja tänään on sentään päivä kun ei sada.
Siltikin mieluummin valitsen Saksan harmauden kuin Suomen talven. En pidä pakkasista ja lumesta. 
Jatkuva auton lasien raappaaminen ja lumitöiden tekeminen. Koko ajan paleltaa. 
Ainut plussa pakkasissa ja lumessa on se, että koira ei ole kurainen lenkin jälkeen.
Mutta eipä sekään islanninlammaskoiran kanssa haittaa. Pyyhkeellä vain kuivaksi niin se on siinä. Ei tarvitse pestä ja puunata.

En malta odottaa tulevaa vuotta. Se tulee olemaan ensimmäinen täysi vuosi Saksassa.
Pomokin jo ilmoitti minulle, että minun ei tarvitse olla huolissani vaikka minulla on vielä koeaikaa jäljellä. En ole lähdössä minnekään. Se helpottaa oloa ja ajatuksia. Vaikka sen tiesinkin ajatuksissani niin silti sen kuuleminen teki kaikesta vielä enemmän totta.
Tiedän, että kesällä tulee olemaan tuskallisen kuuma ja saa nähdä, että totunko koskaan Saksan kesään kun keskilämpötila on + 30 astetta.
Tulen luultavasti valittamaan kuumuudesta, mutta silti rakastan kesää. 
Voin mennä pyörällä töihin, jaksan mennä koiran kanssa paremmin kävelyille. Voimme käydä mieheni ja koiramme kanssa kiertelemässä vaikka missä katselemassa maisemia ja nähtävyyksiä. Valoa riittää.

Onneksi siis Saksassa kesä alkaa jo huhti-toukokuussa! 
Ei siis enää kovin montaa kuukautta jäljellä siihen, että minun loputon väsymykseni ja uupumukseni päättyy!

Oi kesä tule jo!