Sekalaista Elämää

Nyt kun vointini on parempi ja masennus on 70% pienempi niin huomaan, että kaikki negatiivinen saa minut lähes tolaltaan. Olen ollut iloisempi töissäkin ja ylipäätään pirteämpi ja iloisempi kuin aikoihin. Olen todella herkkä ulkoisille tekijöille tällä hetkellä. Mitä ikinä ympärilläni tapahtuukaan se vaikuttaa minuun heti. Välillä vain vähän ja välillä voimakkaammin. On se sitten tuntemani ihmiset, ventovieraat kaupassa, muut autoilijat - ihan mitä vain. Tunteeni kiihtyy ja voimistuu nollasta sataan millisekunnissa.  Joku ihminen tekee jotain joka alkaa itseäni ärsyttää niin paljon, että en pääse siitä koko päivänä yli. Se ärsyttää niin paljon, että huomaan olevani lähes raivon vallassa loppupäivän. Miksi? Miksi muiden ihmisten tekemiset koskettaa minua tällä hetkellä näin paljon? Luin jostain, että muiden ihmisten tekemiset heijastaa jotenkin omaan itseensä ja omaan käytösmalliin jota ei välttämättä itsellä hyväksy ja sen vuoksi se käy ärsyttää? Tai jotain sinnepäin.  En kyll...

Ahdistus ja masentuneisuus usein vie kaiken ilon ja mielihyvän liikuntaa ja normaalia syömistä kohtaan - minulla siis.  Olen huomannut tässä menneiden kuukausien aikana, että ulos pääseminen liikkumaan on erittäin vastenmielinen ajatus.  Vaikka joku tarjoaisi minulle miljoona euroa siitä, että käyn pienen 30 minuutin kävelyn koirani kanssa niin mieluummin valitsen sohvan ja persaukisuuden kuin lähden 30 minuutiksi ulos ja saisin miljoonan.  Tällainen suhde minulle on muodostunut liikuntaan romahdukseni jälkeen. Metsälenkeille olen päässyt muutamia kertoja ihan vain sen voimalla, että minulla on ollut seuraa mukana. En ole ollut yksin. Ravinto... Ei voi muuta sanoa, kuin että voi hyvä luoja. Minun suhteeni ruokaan ja ravintoon ei ole millään tasolla terveellä pohjalla. Ahmin, herkuttelen, syön erittäin väärin. Syön suruun, syön ahdistukseen, syön koska kaapissa on joten syötävää, syön kun on tylsää, syön koska on nälkä, syön koska suulla on nälkä, syön koska harmittaa, syö...

Niin kuin kaikki tietävät jo sen, että unella on todella  suuri merkitys hyvinvoinnissa. Itse olen saanut kokea unettomuuden tuomat harmit ja haasteet tässä menneiden kuukausien (tai no ehkä vuoden) aikana ja se ei todellakaan ole kivaa.  Se on kaikkea muuta kuin kivaa - se ei ole edes siedettävää. Se on tuskastuttavaa, ahdistavaa, turhauttavaa, uuvuttavaa ja stressaavaa. Olen ollut pahimmillani siinä pisteessä univaikeuksieni kanssa, että olen pelännyt nukkumaan menemistä koska tiesin taas näkeväni painajaisia - vähintään yhden.  Minulla oli pahimpaan aikaan painajaisia joka yö yhdestä kolmeen. Painajaiseni olivat niin painostavia ja ahdistavia, että ne pyöri mielessä koko seuraavan päivänkin.  Määrällisesti saatoin nukkua 8-10 tuntia yössä, mutta kun unen laatu oli todella huonoa ei se ollut palauttavaa. Päin vastoin - minusta tuntui, että uuvuin nukkumisestakin. Uni oli katkonaista ja joka kerta kun heräsin niin oli pakko nousta ylös. Oli pelko, että jos kohta nuk...

Ennen lääkitysmuutoksia ja työvuorojen muutoksia olin jatkuvasti loputtoman väsynyt ja uupunut. Siitä seurauksena jatkuva negatiivisuus kaikkea kohtaan, olen ollut todella kiukkuinen ja ärtynyt. Mikään ei tuntunut miltään, jatkuvan väsymyksen vuoksi parina edellisenä viikkona olen saanut ahdistuskohtauksia ja viimeviikolla kolmantena peräkkäisenä työpäivänä olin jo aamusta niin loppu, että itkin ensimmäisen kerran väsymystä, ahdistusta ja turhautumista matkalla töihin.  Sen jälkeen itkin vielä kaksi kertaa töissä ja esimieheni olivat lähettämässä minut jo työterveyslääkärin kautta takaisin sairaslomalle. He olivat todella huolissaan jaksamisestani sillä he olivat huomanneet jo aiemmin, että tämä 60% työaika taitaa olla minulle liikaa. En suostunut lähtemään kun tiesin, että tällä viikolla alkaa työvuorot välipäivällä ja että lääkitystä on muutettu ja on kuitenkin mahdollisuus, että alan voimaan paremmin senkin myötä.  Sanoinkin, että jos edelleen tämän viikon jälkeen on samanl...

Tiistaina 6.4. klo 10.40 Kävin työterveyslääkärillä.  Sovimme, että jatkan edelleen 60% työajalla 2.5. saakka ja sitten toukokuun olenkin kesälomalla saksassa. Seuraava työterveyslääkärin kontrolli onkin maanantaina 31.5. jolloin mietimme, että jatkuuko 60% vai siirrynkö 80% tai jopa 100%. Juteltiin aika paljon myös lääkitysasiaa ja siitä, että miten minulla on kunnallisella puolella hoitosuhde lähtenyt käyntiin terapeutin kanssa. No hyvinhän se.  Terapeutin kanssa osuu kemiat ihan hyvin yhteen joten ei ole tarpeellista eikä edes järkevää lähteä vaihtamaan. Tiistaina 6.4. klo 13.00 Psykiatrin vastaanotolle kesken työpäivän. Psykiatri tuli juurikin ajallaan hakemaan minua huoneeseen ja heti alusta oli kiva huomata, että hän on oikeasti panostanut historiaani sairaanhoitajan kertomuksien perusteella ja heti kysyikin minulta luvan tarkastella muita lääkäri ja psykiatrikäyntejäni. Hän sitten sitä mukaan kyseli täydentäviä lisätietoja, kun kävimme asioita läpi. Psykiatri teki minul...

Haluan jakaa oman mielipiteeni ja omat kokemukseni Suomen mielenterveyspalveluista. Millaista hoitoa ja tukea olen saanut ja muutaman läheisen tilannetta vierestä seuranneena.  En ole koskaan aiemmin tukenut mitään tällaista. Roosa nauhoja onkin enemmän tai vähemmän jatkuvasti tarjolla, mutta en ole koskaan niihinkään lähtenyt.  Mutta tähän lähdin mukaan, koska se koskettaa minuakin henkilökohtaisesti. En usko, että mielenterveyspotilailla voi koskaan olla liikaa tukea ja hoitoa. 4€ sijoitus ei ole paljon pois minun lompakostani, mutta jos mahdollisimman moni laittaisi 4€ tukeakseen mielenterveyspalveluita niin ehkä sillä saisimme vaikutettua. Oman sairastumiseni myötä olen alkanut ymmärtää tätä aihetta vielä enemmän. Olen aina ymmärtänyt enkä koskaan ole vähätellyt mielenterveyteen liittyviä asioita. Mutta nyt oman sairastumisen myötä olen ymmärtänyt vielä paremmin sen kuinka tärkeää tukiverkosto, apu ja puhuminen on. Yksin jääminen on pahinta mitä voi tässä tilanteessa olla ...

Ensimmäistä kertaa tällä viikolla tuntuu, että pystyn hengittämään ilman painoa rinnan päällä. Saan raikasta happea keuhkoihini.  Viikko töissä oli todella raskas taas. Onneksi oli 6h päiviä, ne oli vähän helpompia. Ahdisti koko viikon töissä, mutta tällä kertaa ei mennyt "paniikin" puolelle, että olisin täysin lamaantunut.  Osasin jo muutaman päivänä sanoa myös ei. Se tuntui pahalta. Mutta en voinut muuta. Muuten olisi taas käynyt huonosti. Munasin töissä joka sai minut tuntumaan huonolta ja oman pääni vuoksi muutenkin tuntuu koko ajan, että kaikki menee päin mäntyä. No onneksi mitään ei sattunut minun munaukseni vuoksi ja esimies sanoikin, että ei se mitään haittaa. Mutta minua haittaa. Minulle tuli paha mieli siitä.  Pyysin työkaveriltakin anteeksi seuraavana päivänä munaamisiani.  Kaikille sattuu ja tapahtuu, mutta kun tällä hetkellä joka päivä sattuu ja tapahtuu niin se ei ole kivaa. Nyt on pitkä viikonloppu, kiitos pääsiäisen. Tulin mökille metsän keskelle hilj...