Unen merkitys

Niin kuin kaikki tietävät jo sen, että unella on todella suuri merkitys hyvinvoinnissa.

Itse olen saanut kokea unettomuuden tuomat harmit ja haasteet tässä menneiden kuukausien (tai no ehkä vuoden) aikana ja se ei todellakaan ole kivaa. 

Se on kaikkea muuta kuin kivaa - se ei ole edes siedettävää.

Se on tuskastuttavaa, ahdistavaa, turhauttavaa, uuvuttavaa ja stressaavaa.

Olen ollut pahimmillani siinä pisteessä univaikeuksieni kanssa, että olen pelännyt nukkumaan menemistä koska tiesin taas näkeväni painajaisia - vähintään yhden. 

Minulla oli pahimpaan aikaan painajaisia joka yö yhdestä kolmeen.

Painajaiseni olivat niin painostavia ja ahdistavia, että ne pyöri mielessä koko seuraavan päivänkin. 

Määrällisesti saatoin nukkua 8-10 tuntia yössä, mutta kun unen laatu oli todella huonoa ei se ollut palauttavaa. Päin vastoin - minusta tuntui, että uuvuin nukkumisestakin.

Uni oli katkonaista ja joka kerta kun heräsin niin oli pakko nousta ylös. Oli pelko, että jos kohta nukahdan uudelleen niin uni jatkuu. 

Unilääkkeestä ei ollut minulle mitään apua. Se ei parantanut untani ollenkaan ja tuntui, että vain kuivatti suuta ja kurkkua tuoden mukanaan yöllisen kuivan yskän. Se oli toinen asia joka herätteli yöllä. 1-2 kertaa yskä ja 1-3 kertaa painajaiset. Ja joka kerta täytyi nousta ylös juomaan ja käymään ulkona. Tuntui välillä, että liikun yöllä enemmän kuin koko päivän aikana.

Kun painajaiset alkoi hellittää ja nukuin yöllä hieman paremmin niin alkoi nukahtamisvaikeudet.

Taas yksi asia joka alkoi turhauttaa todella paljon.

Vaikka yritin kuinka itselleni kertoa, että tämä on täysin normaalia ja että kaikilla on joskus vaikeuksia nukahtamisen kanssa.

Kuitenkin, kun joka ilta huomaat että ajatuksissa pyörii kaikkea mahdollista mitä mieli vaan voi keksiä ja katselet kelloa kuinka olet ollut hereillä jo pitkälle toista tuntia niin alkoi sekin turhauttaa ja tuomaan ahdistusta. Tiesin jo valmiiksi olevani väsynyt seuraavana päivänä joka toikin usein mukanaan ahdistuksen koko seuraavaksi päiväksi.

Onneksi minulla oli vielä nukahtamislääkettä jäljellä ja sain sen aloittaa ja se auttoi.

Minulla on edelleen käytössä nukahtamislääke vaikka uskoisin, että saattaisin jopa pärjätä ilmankin. En vielä raaski kokeilla. 

Parempi nyt pelata varman päälle, kun on alkanut mennä niin hienosti. Ei heitetä tätä edistymistä romukoppaan. Taas. Olen vihdoin läksyni oppinut.

Uskon, että nyt kun olen saanut selvitettyä asioita oman pääni sisällä jotka on ilmeisesti koko tämän episodin aiheuttanut niin nukun myös paremmin. 

Lääkitysmuutoksen myötä en ole enää niin masentunut. Ahdistus pysyy myös poissa. Ilmoittelee enää vain silloin tällöin olemassaolostaan. Eli ei välttämättä edes joka päivä. 

Olen niin helpottunut ja onnellinen siitä, että olin rohkea ja hain apua. En edes uskalla ja haluan miettiä sitä, että mikä olisi tilanne jos en olisi hakeutunut ammattilaiselle. 

Terapiasta on ollut hyötyä ja siitä, että olin rohkea kun avain suuni. 

Äitini minulle sanoikin, että minun sanoissani on voimaa. Kun uskalsin alkaa puhumaan lapsuuden traumoistani.

Ja mielestäni ehkä välimme äitini kanssa ovat lähentyneet entisestään ja olen siitä aivan äärettömän onnellinen.

Tuntuu hyvältä, kun hänkin nykyään enemmän kysyy, että mitä minulle oikeasti kuuluu ja mikä on tilanne ylipäätään. 

Tuntuu hyvältä, kun pystyn olemaan nyt täysin rehellinen tästä asiastani äidilleni ja myös isälleni jolle tämä asia oli todella vaikea kertoa. Koska isäni on "vanhan kansan ihminen". Eli elänyt sitä aikaa jolloin mt-ongelmat olivat vielä täysin tabu eikä niistä puhuttu. Jos puhuttiin niin joutui välittömästi pakkohoitoon. 

Ehkä äitinikin on osittain elänyt samaa aikaa, mutta hän on aina ollut enemmän avomielisempi ja ymmärtäväisempi kuin isäni.

Joten uskon, että kun vihdoin rohkenin avata suuni ja kertoa miltä minusta oikeasti tuntuu niin harteiltani tippui iso paino joka on vaikuttanut myös uneeni.

Tämä harmi ja stressi kun on poissa niin nukun huomattavasti paremmin.

Kun olen nyt nukkunut paremmin niin huomaan myös, että elämä vaikuttaa vähän vähemmän surkealta. 

Minulla on päivissäni jo enemmän aitoa iloa ja naurua.

Jaksan huomattavasti paremmin, kun olen saanut nukuttua hyvin.

Ette arvaakaan, että kuinka paljon minulla on ollut ikävä hyvää unta. 

Eli rakkaat ihmiset - muistakaa huoltaa päätänne! Uni on sellainen asia joka aivan varmasti reagoi siihen jos jotain mullistavaa elämässä on meneillään. 

Se on myös täysin normaalia, että jos elämässä tapahtuu hetkellisesti jotain mullistavaa, että uni siihen hetkellisesti reagoi, mutta jos se jatkuu pidempään niin koko jaksaminen ja mieli kärsii.

Sen jälkeen tulee myös muita ongelmia.

Trust me, i know.

Joten huoltakaa itseänne kokonaisvaltaisesti. 

Mieltänne ja kehoanne! 

Puhukaa ääneen, kertokaa läheisillenne, ottakaa apua vastaan! Ihan varmasti ette ole asian kanssa yksin!

Jos ei muita ole niin vaikka minullekin voi tulla juttelemaan! 

Ihanaa aurinkoista päivää kaikille!! 🌞🌞🌞