Sekalaista Elämää

Kesä on täällä.  Mies oli tällä viikolla Ranskassa töissä ja olin yksin kotona Aikon kanssa. Oli jotenkin raskas viikko, kun pitkinä päivinä piti kiirehtiä kotiin tauolla että ehtii jotain syömään ja käyttämään koiran ulkona. Jotenkin tällä viikolla kun sain olla yksin niin sain hieman purettua sitä aivosumua joka minulla oli.  Nyt viikonlopun aikana on ollut todella hyvä fiilis. Mieli on ollut kirkkaampi kuin aikoihin ja olen ollut aivan äärimmäisen onnellinen. Elämä kotona ei voisi olla paremmin. Olen niin onnellinen. Saimmekin mieheni kanssa tuossa aiemmin keskusteltuakin ja kaikki se stressi ja jatkuva tiuskiminen molemmin puolin johtui mieheni työstressistä. Kun hän stressaa ja minuakin väsyttää töiden jälkeen niin tilanteet usein äityivät.  Nyt kun tiedän, että minä en tehnyt mitään väärin (taaskaan...) niin mielenikin voi paremmin. Minä kun tuppaan aina ajattelemaan, että olen tehnyt jotain. Tai että en enää riitä. Tai että jostain syystä mieheni alkaa kyllästymään...

Se niin sanottu aivosumu alkaa tulla takaisin.  Tuntuu taas pitkästä aikaa, että päässä on liian monta ajatusta samaan aikaan enkä saa yhdestäkään kiinni mitenkään järkevästi. Stressiä ollut töissä kiireen vuoksi ja nyt uudet tulevat työvuorot pidentävät työviikkoa 4 tunnilla ja tulee olemaan vain yksi lyhyt päivä.  Lisästressiä aiheutti myös eiliset lomien suunnittelut. Oli tarkoitus yhdessä sopia lomista, mutta toisin kävi. Minut käytännössä pakotettiin ottamaan 2,5 viikkoa lomaa sille ajalle, kun pomot ovat lomalla ja työpaikka on auki ainoastaan myynnille. Ei potilastyötä. Pomo kysyi eilen, että tunnenko että pärjäisin yksin töissä ja totta kai vastasin, että en pärjää. Saksankielen taitoni on edelleen sen verran huonoa, että en pysty kommunikoimaan asiakkaiden kanssa tarpeeksi hyvin ja monipuolisesti. 6 lomapäivää jäljellä ja saa nyt sitten nähdä, että mihin sen saa sijoitettua sillä totta kai työkaverilla oli vain yksi lomatoive ja se oli juuri se viikko mille minäkin ol...