Sekalaista Elämää

Se oli kamala. Se oli ahdistava. Minua pelotti. Se oli liikaa. Töihin meno ei ahdistanut. Jännitti vain. Kun olisin uuteen paikkaan mennyt enkä ollut ollenkaan varma, että mitä siellä pitäisi tehdä.  Aluksi meni kaikki ihan hyvin. Tein helppoja hommia ja sain keskittyä tekemiseeni. Hoitaa joka asian kerralla loppuun. Vaikkakin aikaa vievää hommaa se olikin. Pelkästään muutamaan sähköpostiin vastaaminen vei puoli tuntia. Lähes koko ajan jokin keskeytti ajatukseni ja unohdin täysin mitä olinkaan kirjoittamassa.  Muistilappuja olin varannut vinon pinon taskuun ja niistä olikin jo hyötyä. Esimiehen kanssa täytimme työhön paluutani varten tarvittavat lappuset kelaan ja ties minne kaikkialle. En enää edes muista. Jotain allekirjoitin ja johonkin sanoin kyllä.  Kunnes... Päivä räjähti käsiin. Piti juosta sinne ja tänne. Tuoda sitä ja tätä. Laittaa tuota ja tätä. Minun piti kiireessä tehdä yksi asia joka onkin ennen sujunut ilman minkäänlaista ongelmaa. Se on tullut automaattises...

"Samat silmät Iso kuppi kahvia  Luisuu käsistä, maitotölkki ja elämä Lammikko keittiön lattialla, lähinnä suolavettä Sohva ja sikiöasento Vellova vatsa  Muljuava sydän Ajatus lyö tyhjää Annan armon itselleni, kuitenkin Olen Saapuu hämärä ja helpotus Saan jostain voimaa Tunnistan itseni Hauras mutta hengissä Tulee uusi yö ja uusi mahdollisuus" -Katía Uusikartano Sain luettua kirjan ja täytettyä sen tehtävät. Ja teinkin oivalluksia, hyviä sellaisia. Herranen aika millaiseen kierteeseen olenkaan itseni ajanut.  Unettomuushäiriö on monen asian summa ja olenkin tajuamattani ruokkinut näitä vääriä asioita vähitellen. Nyt ne onkin kasvanut sen verran suuriksi, että aloitan korjaustyöt hitaasti mutta varmasti. Pienin askelin ja pieni asia kerrallaan. Kirjan on kirjoittanut  Katía Uusikartano ja hänellä kun on omaakin kokemusta unettomuudesta niin oli miellyttävää lukea kirja. Kun hän joka kirjaa kirjoittaa niin tietää mistä puhuu. Minusta se on tärkeää. Pystyy kirjoittamaan ...