Sekalaista Elämää

Kaikki varmasti tietää sen, että kaikki ihmissuhteet eivät kestä ikuisuutta. Elämät muuttuvat ja siten myös ikävä kyllä myös jotkut ihmissuhteetkin muuttuvat. Tänään - ystävänpäivänä - menetin parhaan ystäväni. Ei, hänelle ei ole sattunut mitään tietenkään. Menetin hänet vain minun elämästäni. Olen jo todella pitkään kamppaillut tämän asian kanssa oman pääni sisällä.  Miettinyt sitä, että kuinka kauan jaksan odottaa sitä hetkeä, että minulla on jotain arvoa taas hänelle ja aikaa hänen elämässään. Jota hän väitti kiireiseksi.  Ymmärrän, että kun on työ ja perhe niin voi olla kiireistä ja voimavarat loppu, mutta eikö silti ole aikaa ja voimia käyttää yhtä minuuttia vuorokaudesta ja kirjoittaa viesti, että mitä kuuluu? Vastaus on ilmeisesti ei. Olemme olleet parhaat ystävät lähes 10 vuotta. Sen takia minun sydäntäni särkeekin tämä päätös päästää irti. Minä en kaipaa niin sanotulta parhaalta ystävältäni lisää sydänsuruja, pahaa mieltä ja arvottomuuden tunnetta elämääni. Parhaan ys...

Päivä oli hyvä. Minulla oli pitkästä aikaa energiaa niin kuin normaalilla ihmisellä on. Kävimme mieheni äidin luona syömässä. Tarjolla oli suomalaisittain sanottuna snitseliä ja perunamuusia. Punakaalin ja punaviinikastikkeen kera. Oi että, voin kertoa että oli hyvää!!! Ähkyhän siinä tuli, kun ei osannut lopettaa ajoissa! 😄 Lähdimme Ehrenkirchenistä kohti Offenburgia noin kello 16.00. Päivä oli kaunis. Aurinko paistoi koko päivän. Pakkasta oli päivällä muutama aste ja illalla -7c.  Matkaa kotoa mieheni äidille on hieman vajaa tunti.  Viiniä täällä tulee joka paikassa, minne vain katsoo niin näkee viiniviljelmät!  Normaalisti en edes pidä juurikaan viineistä, mutta paikallinen valkoviini on oikeasti todella hyvää!!  Ja nämä vanhat linnat. Ah. Ollaan käyty parissa vanhassa linnassa mieheni kanssa ja ne on vain jotain todella upeaa. Vaikka ne ovatkin rikkoutuneet vuosisatojen saatossa niin silti on aivan uskomatonta jotenkin ajatella, että oikeasti tämä on joskus ollut...