Sekalaista Elämää

No ei itseasiassa kovin mukavasti... Viime tiistaina mies positiivinen ja minä sitten keskiviikkona. Jipii, meillä on korona. Maanantaina ja tiistaina olin töissä maskin kanssa sillä sunnuntaina meillä oli vieraita joista yli oli sitten maanantaina positiivinen, onneksi olin varovainen vaikka häneltä tauti ei meille tullutkaan. Luultavasti joltain kauppareissulta sillä emme ole missään käyneet. Keskiviikosta lauantaihin oli todella kovan flunssan oireet molemmilla. Sunnuntaina edelleen flunssainen olo, mutta parempaan päin ja nyt tänään ensimmäinen voisi sanoa normaali päivä. Hyvä ajoitus sillä huomenna mentävä töihin. Joulu meni sitten kotona kaksin parannellessa koronaa. Ei tehty kerta kaikkiaan mitään. Koitin vähän koiraa kotona aktivoida, kun voin vain kuvitella kuinka tylsä elämä Aikolla oli kun me molemmat vain maattiin.  Tauti nyt ei tällä kertaa ollut niin paha, kuin edellisellä kerralla. Toisaalta ei voi sen kummemmin vertailla, kun oirekuva oli kovin erilainen. Minua ahdi...

Vuosi alkaa olla aikalailla taputeltu. Mielessä on taas kuluneen vuoden tapahtumia joista saan olla jälleen kerran enemmän kuin kiitollinen. Olen myös kiitollinen itselleni. Haluan kiittää itseäni, kun uskalsin olla rohkea. Uskalsin jättää huonon ja myrkyllisen työn ja ottaa vastaan uuden haasteen ja huomata kuinka positiivisesti se on vaikuttanut niin minuun itseeni kuin meidän parisuhteeseenkin mieheni kanssa. Myös kiitän itseäni siitä, että olin rohkea ajoissa hakiessani apua ahdistukseeni. Kerran olen sen jo kovaa ja ei niin positiivista kautta oppinut, että ei kannata jäädä yksin niiden asioiden kanssa ja odottaa. Viimekuussa juhlimme viisivuotispäiväämme. En antanut mies paralle vaihtoehtoja ja menimmekin sitten ravintolaan juhlistamaan. Oli ihanaa enkä voisi olla kiitollisempi siitä, että minulla on hänet. Kumppani, paras ystävä (yksi niistä), tukipilari ym. Mitä näitä kliseitä nyt on. Mutta totta jokainen. Voin aina luottaa siihen, että mitä ikinä päätänkin niin hän seisoo rinn...

Niin kuin olen aiemmin jo täällä puhunutkin, niin aloitin Saksassa omalla alallani eli klinikkaeläinhoitajana. Menin pienelle yksityiselle kahden eläinlääkärin ja neljän hoitajan klinikalle töihin.  Vuoden verran siellä olin kunnes lähes puolen vuoden harkinnan jälkeen totesin, että jos jatkan siellä niin tulen ennemmin tai myöhemmin saamaan työuupumuksen joten päätin lähteä. Ehkä muutaman kuukauden verran selailin erilaisia työpaikkailmoituksia netissä ja mietin, että mitähän minä voisin mahdollisesti tehdä Saksassa. Saksankielentaito ei ole edelleenkään sujuvaa joten se rajoitti paljon. Useamman kerran harkitsinkin, että pitäisikö mennä kauppaan töihin. Siellä ei tarvitsisi niin paljon olla asiakkaiden kanssa tekemisissä mitä esimerkiksi eläinklinikalla.  Olin aikanaan Suomessa kaupanalalla töissä ja siltä osin se olisikin ollut jo tuttua hommaa, mutta en koskaan pitänyt sitä niin mielekkäänä työnä, että olisin halunnut sille alalle palata täällä Saksassakaan.  Lähetin ...

Minä en ole yhtään syksy tai talvi-ihminen. Rakastan kesää. Kevätkin on vähän siinä ja siinä, että meneekö - etenkin Suomessa.  Täällä Saksassa asuessani olen alkanut pitämään keväästä enemmän. Ehkä siksi, että täällä ei ole silloin märkää sulavan lumen vuoksi. Kaikki vain alkaa vihertää ja aurinko lämmittää aikaisin. Huhti-toukokuun lasken jo itselleni melkein kesäksi. Eli saan nauttia lämmöstä noin puolet vuodesta. Nyt on ollut jo parisen viikkoa sateista ja tuulista.  Huomasin syksyn alkaessa pari viikkoa sitten, että edelleen sama uupumuksen tunne iskee täälläkin. Illat pimenee ajoissa ja aamut valkenee myöhemmin. Muutenkin kun joka päivä on niin harmaata niin se vei minulta viikon ajaksi kaikki voimat. Olin niin henkisesti kuin fyysisestikin väsynyt. Viimeviikon tiistaina minulla oli tosiaan viimeinen terapia. Puhuimmekin siitä pitkän aikaa, että olenko valmis omasta mielestäni lopettamaan ja se helpotti päätöksen tekoa kun tiedän, että jos mitään tulee niin voin aina lai...

Tai ainakin uskoisin, että tulee olemaan viimeinen terapia. Olen saanut terapeutiltani ihan älyttömästi apua.  Oppinut enemmän kuuntelemaan itseäni ja saanut myös selitystä ja selkoa tunnesiteiden tunnistamiseen. Minulla on paljon tunnesiteitä jotka johtavat juurensa menneisyyteen. Tietyt tapahtumat ja muistot saavat minut alitajunnassani palaamaan menneisyyden tapahtumiin ja tunteisiin ja näinollen sitten reagoin samalla kaavalla kuin silloin menneisyydessä. Sitä on hankalaa selittää. Olen kuitenkin todella onnellinen, että aloitin terapian uudelleen ennen kuin oli taas liian myöhäistä.  Muutaman istunnon jälkeen, kun aloin enemmän miettiä asioita ja käsittelemään tunteitani niin aloin välittömästi voida paremmin. Tosin sitten iski niin sanottu terapiahuijarisyndrooma.  Ansaitsenko enää olla terapiassa, sillä on kuitenkin muita ihmisiä joilla menee huonommin kuin minulla. Vienkö heiltä mahdollisen paikan saada apua. Puhuin tästä myös terapeuttini kanssa ja hän sitten alk...

Italia, Sirmione Edellisestä postauksesta on nyt kulunut kaksi päivää.  Kaksi päivää ehkä isoimmasta ahaa - hetkestä elämässäni.  Tuosta hetkestä lähtien kehoni on tuntunut kevyemmältä ja pääni selkeämmältä. En ole miettinyt mitään negatiivisia asioita joita minulla oli aiemmin kaiket päivät päässäni. Oloni on paljon vapautuneempi. Kerroin myös miehelleni tästä tajunnan räjäyttävästä hetkestäni ja tuntuu, että hän ehkä nyt vihdoin ymmärtää minua. Tai ehkä ymmärsi sen, että miksi olen käyttäytynyt niin kuin olen. Hän on aiemminkin sanonut, että miksi minun täytyy keksiä kaikkea turhanpäiväistä, mikä ei oikeasti ole edes olemassa. Ehkä nyt ymmärrän myös häntä, että mitä hän on sillä tarkoittanut. Aiemmin en ole tätä nähnyt enkä uskonut. Ajattelin aina, että hän vähättelee kaikkea. Mutta asia onkin ollut niin, että minä olen paisutellut. Eilen oli todella hyvä päivä. Nautin joka hetkestä. Nautin hänen kanssa olemisesta ja siitä, että teimme yhdessä asioita. Edes vähän (olen ollut...

Ensimmäisestä "mie jaksan" - blogin postauksesta on pian kulunut kolme vuotta. Eli voin sanoa, että kolme vuotta sitten minä olin masentunut ja kärsin myös ahdistuneisuushäiriöstä. Kyllä - kärsin. Matkani silloin tuntui hyvinkin ylitsepääsemättömältä. Mietin joka päivä, että tämä tuskin loppuu koskaan enkä ollut yhtään luottavainen sen suhteen, että kyllä siitä vielä yli päästään. Kaikki ne sohvalla maatut tunnit ja kaikki ne päivät sekä yöt joina mietin, että kun pitäisi tehdä vaikka ja mitä mutta ei vain yksinkertaisesti pysty. Ainut pakokeino joka minulla oli silloin, oli se, että pääsen mieheni luokse Saksaan. Pois omasta asunnosta, pois koko maasta. Kauas kaikesta siitä joka pelkällä olemassaolollaan muistutti minua kaikesta mitä en olisi sillä hetkellä halunnut ajatellakaan. Olin hyvin onnekas sen suhteen, että minulle löytyi kerralla sopiva lääkitys ahdistukseen. Olen paljon lukenut ja kuullut muilta, että näin ei todellakaan ole kaikkien kohdalla. Hyvin usein silloin ...

4.9. tuli kaksi vuotta Saksassa asumista täyteen. Kaksi. Mihin ihmeeseen tämä aika oikein menee? 31.8. koeaika töissä loppui ja minulla oli myös koeajan loppumisen + puolivuosittainen keskustelu. Tosin esimieheni sanoikin, että ei nyt varsinaisesti ollut koeajan loppumisen keskustelu sillä keskustelu oli sen jälkeen. Oli mukava saada positiivista palautetta työstäni koeajalta ja he ovat yhtä tyytyväisiä minun ollessani heidän tiimissään kuin minäkin. Lähikollegat ovat ihan mahtavia kaikki ja pidän todella paljon työstäni tällä hetkellä. Työ- ja yksityiselämän balanssi on täydellinen.  En ole kertaakaan katunut sitä, että lähdin klinikalta pois - päinvastoin.  Pelkkä klinikalle meneminen ahdistaa edelleen niin paljon, että vein meidän koiramme toiselle klinikalle rokotettavaksi. En vain pystynyt. Edelleen puolenvuoden jälkeen näen silloin tällöin painajaisia klinikalla työskentelystä. Hyh, no ei siitä sen enempää. No miten täällä nyt on sitten kevät ja kesä kaiken kaikkiaan men...

Minua on jo useamman kuukauden ajan vaivannut oikean olkapään kipuilu.  Kävin sen vuoksi myös osteopaatilla ja hän saikin yläselkäni kuntoon ja ajattelin, että kipuilu tulee sieltä. Tietenkin oikean käden kipuilun vuoksi käytin enemmän vasenta kättäni töissä joka sitten lopulta alkoi myös oirehtia samoilla kipuoireilla. Minulla oli yksi viikon mittainen sairasloma jolloin kävin kerran osteopaatilla ja teinkin venyttelyjä / yogaa ja loppuviikosta käsi alkoikin tuntua hieman paremmalta. Seuraavana maanantaina töiden jälkeen käsi kipeytyi uudelleen samalla tavalla. Sitten mietinkin, että jotain on asialle tehtävä ja lisätutkimuksiin ortopedille päästävä, tämä ei ole normaalia. Kättä en voinut viedä eteen ollenkaan ja lopulta käden vieminen taakse aiheutti myös kipua. Puhumattakaan siitä, että vasen käsi alkoi myös oireilla. Mieheni sisko ja hänen mies on töissä Freiburgin isolla sairaalalla hoitajina ja he saivatkin minulle järjestettyä ajan ortopedille. Keskiviikkoaamuna kello 8 meni...

Vanhan työsopimuksen lakipykälän mukaan minulla on kuukauden irtisanomisaika kuun viimeisestä päivästä alkaen kahteen työvuoteen saakka. Sen jälkeen irtisanomisaika olisi ollut pidempi. Irtisanominen täytyy tehdä huolellisesti laaditulla irtisanomiskirjeellä joka on päivätty ja allekirjoitettu. Muuten se ei ole laillisesti sitova. Tämänhetkisessä työssäni ei ole ollut mikään helpoin työilmapiiri ja siellä ollaan tällä hetkellä peloissaan. Mitään ei uskalleta sanoa ja tämän vuoksi minua pelotti irtisanoa itseni siinä pelossa, että minulle suututaan ja sen jälkeen ollaankin sukset ristissä viimeinen kuukausi. Minulla oli myös outo tunne sisälläni, että minun täytyy olla 110% varma, että kaikki menee oikein. Muutoin pomo keksii jotain millä saa pidettyä minut kuukauden pidempään. Mieheni ystävä on asianajaja ja häneltä sitten varmistinkin kaikki muodollisuudet ennen irtisanomista. Maanantaina 30.1. annoin sitten illalla töiden lopuksi pomolle irtisanomiskirjeen ja kerroin, että en enää ja...

Aloin etsimään uutta työpaikkaa täällä Saksassa ja lukuisien lähetettyjen hakemuksien jälkeen työ tuotti tulosta. Pääosin etsin työpaikkoja  Indeed   työnhakusivulla. (Syitä on monia miksi hain uutta työpaikkaa. Tällä hetkellä fyysinen terveys kärsii ja myös henkinen jaksaminen on ollut todella kovalla koetuksella.) Pääsin sitten kahteen firmaan haastatteluun ja haluankin nyt jakaa omia kokemuksiani siitä, että miten täällä Saksassa minulla sujui työnhakuprosessi. Firma 1 Tiistaina 6.12 minulla oli työhaastattelu videopuhelun välityksellä ja sen jälkeen he sanoivat, että ensiviikolla ovat yhteydessä, että miten jatkuu vai jatkuuko ollenkaan.  Seuraavana päivänä tulikin jo kutsu toiseen haastatteluun paikan päälle. Minua oli haastattelemassa yrityksen pomo sekä haetun työtehtävän vastaava. Haastattelu sujui mukavassa ja leppoisassa mutta kuitenkin ammattimaisessa ja asiallisessa ilmapiirissä. Haastattelu oli englanniksi mikä oli minulle pelastus. He halusivat hieman tietää...

On ollut pitkä tauko blogin kirjoittamisesta ylipäätään. Noh, yksi teksti on tässä tuloilla liittyen Saksan elämääni, mutta tällä hetkellä koen tarpeelliseksi kirjoittaa vanhaa Mie Jaksan - blogia. Olen tuntenut suurta stressiä ja ärtymystä työpaikkaani kohtaan edelliset kuukaudet. Siihen, että kuinka esimiehet kohtelee meitä alaisia ja myös se, että fyysinen terveyteni on kärsinyt huomattavasti tuolla töissä ollessani.  Eilen sitten pitkästä aikaa tunsin ahdistuksen sisälläni. Se samainen möykky josta olen aiemminkin täällä kertonut. Painetta rinnassa. Syöminen tuntui tuovan hieman helpotusta - hetkeksi. Se jatkuvan syömisen ajattelu herätti, että voi ei. Tämä on ahdistuksen oire. Tunteja se sama tunne pysyi. Tunteja haukoin henkeä. Sitten se äityi. Menin tupakalle. Raitis ilma tuntui helpottavan vähän, oli hieman helpompi hengittää, kun oikein keskityin siihen että pitää saada ilmaa sisään ja ulos. Palasin sisälle ja mies kysyi: "Mikä on?"  PAM! Romahdin täysin. Polvilleni ...