Hyvää vuosipäivää
Ensimmäisestä "mie jaksan" - blogin postauksesta on pian kulunut kolme vuotta. Eli voin sanoa, että kolme vuotta sitten minä olin masentunut ja kärsin myös ahdistuneisuushäiriöstä. Kyllä - kärsin. Matkani silloin tuntui hyvinkin ylitsepääsemättömältä. Mietin joka päivä, että tämä tuskin loppuu koskaan enkä ollut yhtään luottavainen sen suhteen, että kyllä siitä vielä yli päästään. Kaikki ne sohvalla maatut tunnit ja kaikki ne päivät sekä yöt joina mietin, että kun pitäisi tehdä vaikka ja mitä mutta ei vain yksinkertaisesti pysty. Ainut pakokeino joka minulla oli silloin, oli se, että pääsen mieheni luokse Saksaan. Pois omasta asunnosta, pois koko maasta. Kauas kaikesta siitä joka pelkällä olemassaolollaan muistutti minua kaikesta mitä en olisi sillä hetkellä halunnut ajatellakaan. Olin hyvin onnekas sen suhteen, että minulle löytyi kerralla sopiva lääkitys ahdistukseen. Olen paljon lukenut ja kuullut muilta, että näin ei todellakaan ole kaikkien kohdalla. Hyvin usein silloin ...