Loma
Olen lomalla kaksi viikkoa ja tulin Suomeen. Olen täällä yksin - ei miestä - ei koiraa. Ah, rauha. Jotenkin on tunne, että tämä loma tuli niin täydelliseen aikaan. Sanoin miehelleni viimeviikolla, että minusta alkaa tuntumaan kuin pakka alkaisi taas hajoamaan käsiin. Onneksi ei. Se oli vain olo. Ei todellinen. Se olo meni ohi nyt kun pääsin hetkeksi pois ja aikalisän siitä kaikesta kiireestä ja stressistä mitä työ on aiheuttanut muutaman edellisen viikon aikana. Ja nyt ilmapiirinkin pitäisi olla töissä parempi taas. Syistä joita en viitsi tänne kirjoittaa, mutta uskon että on parempi. Olen ollut jotenkin niin raivoja ja kettuuntunut pari viikkoa putkeen. Se on syönyt energiaa ja henkistä jaksamistani todella paljon. Juuri tänä aamuna sanoinkin isälleni, että kuinka ihanaa on kun voin juoda aamukahvin ihan kaikessa rauhassa miettimättä, että paljon on aikaa jäljellä. Uni on ollut vähän tiukassa tänne tultuani. Ensimmäisenä yönä en osannut nukkua ollenkaan - ihan liian hiljais...