Sekalaista Elämää

Olen kuullut muutamalta lukijalta, että tällainen aihe kiinnostaa. Yritän nyt siis koota muutamia (kymmenen...) eroavaisuuksia joita olen kokenut suomalaisena Saksassa. Nämä ovat pelkästään minun henkilökohtaisia näkemyksiäni ja asioita joita olen huomannut täällä asuessani ja jotka olen pistänyt merkille. 1. Hinnat yleisesti Olen tässä muutaman kuukauden aikana pistänyt merkille, että menee hinnat lähes plus miinus nolla Suomen hintojen kanssa. Toiset asiat kalliimpia ja toiset taas halvempia. Aluksi ajattelin, että Saksassa olisi paljonkin halvempaa kuin Suomessa. Asunnot ja vuokrat, sähkö, junat, autokorjaamot kalliimpia kuin Suomessa. Kaupat, autot, sakot (ei, en ole ottanut yhtään), alkoholi, tupakkatuotteet halvempia kuin Suomessa.  Autokorjaamot hinta järkytti ehkä eniten asuntojen hintojen jälkeen.  Viimekeväänä kun Suomessa korjautin etujarrut renkaiden vaihdon yhteydessä maksoin kokonaisuudessaan n. 600€. Nyt täytyy laittaa takajarrut täällä Saksassa ja remontti tule...

Tämä aihe ahdistaa ja vi**ttaa aivan suunnattomasti. Nyt vielä enemmän, kun talvi tekee tuloaan myös täällä Saksassa. Piti kaivaa talvivaatteita esille. Viimetalven talvitakki on liian tiukka.  Suurin osa pitkähihaisista ja huppareista on liian tiukkoja.  Housut on liian tiukkoja tai ei mahdu ollenkaan kiinni. Kyllä ne kaikki päälle menee, mutta näytän makkaralta nakinkuoressa.  Pahinta tässä on oman pääni sisällä se, että muut ihmiset näkevät lihomiseni myös ja ovat alkaneet mainita siitä. Näen valokuvista, että kyllä se kymmenen kiloa näkyy. Näen sen joka päivä ja koko ajan vyötärölläni / vatsanseudulla.  Tunnen sen olemassaolon koko ajan. Olen huomannut töissä, että mahani on niin pallo / pömppö, että lepää pöydällä kun nojaan pöytään. Hyi h... Ja se tunne minkä sisälleni saan silloin kuin joku mainitsee minulle painostani on jotain sanoinkuvaamatonta. Ja ihmiset yrittävät tehdä siitä positiivisen sanomalla "mutta tuo look sopii sinulle" , "sinulle sopii se, että ...

Halusin tehdä myös masennuskyselyn. En ole sitäkään tehnyt sen jälkeen, kun diagnosoitiin keskivaikea masennus. Tulos;  Ooooh !!  Toki melko rajoilla mennään. Mutta olen samaa mieltä tämän kanssa siinä mielessä, että ne ajoittaiset tunteet kuuluu normaaliin elämään ja tunteiden kirjoon.  Aiemmin en halunnut edes miettiä mitään, koska kaikki alkoi ahdistaa, mutta nyt voin miettiä asioita rauhassa ahdistumatta. Yksi asia kerrallaan eikä niin, että kun alan jotain asiaa miettimään niin ne kaikki viisituhatta muutakin asiaa tulee samaan ajatuskuplaan. Mieli on kirkkaampi. Ehkä masennukseni myös alkaa olla ns. taputeltu.

Tein ensimmäistä kertaa mielenterveystalon ahdistuneisuuskyselyn sitten ahdistuksen alkamisen.  En ole halunnut tehdä sitä sen ensimmäisen kerran jälkeen, koska sekin alkoi ahdistaa kuinka tulos näytti aiemmin vaikeaa ahdistuneisuutta. Mutta nyt tein sen. Tulos:  Muutamaan kohtaan enää vastasin, että muutamana päivänä. Ne koskivat minun huolestumistani ja ärtyneisyyttä. Mutta jokainenhan on joskus huolissaan ja ärtynyt. Ja se on ihan ok. Ehkä olen pian saanut selätettyä ahdistukseni kokonaan.

Sovimme viimeisellä käynnillä, että kun on pari kuukautta Saksassa mennyt niin kirjoitan hänelle sähköpostitse kuulumisia. " Hei! Meillä oli silloin aiemmin puhetta, että laittelen parin kuukauden päästä viestiä että miten on lähtenyt Saksassa oleminen sujumaan. Toisena työpäivänä sain pienen ahdistuskohtauksen, mutta onneksi oli muutenkin lyhyt päivä töissä niin se meni sitten iltaan mennessä ohi.  Sen jälkeen ei ole ahdistuskohtauksia ollut ollenkaan! Hyvin olen päässyt uuteen työpaikkaan sisälle ja helpottanut todella paljon se, että kaikki muu täällä paitsi työpaikka oli jo ennestään tuttua.  Mirtazapinia edelleen tarvitsen uneen.  Olen parina iltana unohtanut ottaa unilääkkeen, kun olen ollut töiden jälkeen super väsynyt. Ilman lääkettä yöt on ihan tuskaa. Heräilen pitkin yötä ja näen painajaisia. Tuntuu, että ei väsyttäisi ollenkaan. Unilääkkeen kanssa nukahdan normaalisti illalla ja herään aamulla kellon soittoon. Satunnaisia heräämisiä ollut vessakäyntien tai yskä...

Oli vaikeaa valita kuvia, että mitä on ikävä kotisuomessa. Tällä hetkellä jos täytyy miettiä Suomi-Saksa eroja kotien välillä niin kuivauskaappi keittiössä ja makuuhuoneen kaappitila on asiat joita eniten kaipaan Suomen kodista. Muuta ei sitten oikeastaan olekaan "ikävä". Täällä on hyvä olla täällä Saksanmaalla. Kesää ja mökkeilyä Suomessa on kyllä hieman ikävä. Toki niitä hyttysiä ja paarmoja ei. Toivottavasti pääsisimme juhannuksena Suomeen ja mökille.  Eniten ikävöin kuitenkin ystäviäni ja perhettä. Olen iloinen siitä, että soittelemme ja laittelemme viestiä tiheään heidän kanssaan enkä ole missään vaiheessa kokenut jääväni ulkopuoliseksi.  Sitä minä ehkä pelkäsin eniten. Että kun muutan pois niin minua ei enää ole.  Kaksi kuukautta Saksassa oloa takana ja toisaalta aika on mennyt nopeasti ja toisaalta taas tuntuu siltä, että olisin ollut täällä jo ikuisuuden ja "vasta" kaksi kuukautta ollut. Tänään varasin isälleni lennot meille. Hän tulee kahdeksi viikoksi marr...