Kuulumisia terapeutin kanssa

Sovimme viimeisellä käynnillä, että kun on pari kuukautta Saksassa mennyt niin kirjoitan hänelle sähköpostitse kuulumisia.

"Hei!

Meillä oli silloin aiemmin puhetta, että laittelen parin kuukauden päästä viestiä että miten on lähtenyt Saksassa oleminen sujumaan.

Toisena työpäivänä sain pienen ahdistuskohtauksen, mutta onneksi oli muutenkin lyhyt päivä töissä niin se meni sitten iltaan mennessä ohi. 

Sen jälkeen ei ole ahdistuskohtauksia ollut ollenkaan!

Hyvin olen päässyt uuteen työpaikkaan sisälle ja helpottanut todella paljon se, että kaikki muu täällä paitsi työpaikka oli jo ennestään tuttua. 

Mirtazapinia edelleen tarvitsen uneen. 

Olen parina iltana unohtanut ottaa unilääkkeen, kun olen ollut töiden jälkeen super väsynyt.

Ilman lääkettä yöt on ihan tuskaa. Heräilen pitkin yötä ja näen painajaisia.

Tuntuu, että ei väsyttäisi ollenkaan.

Unilääkkeen kanssa nukahdan normaalisti illalla ja herään aamulla kellon soittoon. Satunnaisia heräämisiä ollut vessakäyntien tai yskään heräämisien takia, mutta saan kuitenkin helposti uudelleen unen päästä kiinni.

Edelleen näen paljon unia myös lääkkeen kanssa, mutta ne ei ole painajaisia. Lähinnä vain outoja ja hämmentäviä.

Sitä olenkin miettinyt, että pärjäänköhän minä koskaan enää ilman unilääkkeitä, kun nukkumiseni / uneni on aina ollut enemmän tai vähemmän vaikeaa. 

Onneksi minulla on vielä lääkkeitä sen verran reilusti, että pärjään vuodenvaihteen yli :)

Isäni on tulossa marras-joulukuun vaihteessa luoksemme saksaan 2 viikoksi.

Äidin kanssa samanlaista kuin ennenkin ja ystävät on edelleen tärkeitä ja heidän kanssa olemmekin lähes päivittäin viestein yhteydessä.

Ikävöin eniten ystäviäni, siskoa ja isääni täällä.

Muuten koti-ikävää ei ole.

Varmaankin sen takia mitä kaikkea viimeisen vuoden aikana suomessa silloin tapahtui, kun alkoi minun ahdistukset ym.

Hyvää viikkoa Sinulle! :) "

Tuntui hyvältä päästä kirjoittamaan pitkästä aikaa, että kaikki on hyvin. 
Edelleen toki minun uniasiani minua eniten huolestuttaa ja mietityttää. Ehkä jonain päivänä pääsen tosiaan myös unilääkkeestä eroon.

Aluksi oli suunnitelmana, että jos on jotain mieleni päällä niin voimme pitää videon välityksellä terapian. En kokenut sitä nyt tarpeelliseksi joten en sitä myös kysynytkään.

"Hei ja huomenta,

Ja kiitos viestistä.

Kiva oli kuulla että olet viihtynyt siellä.

Hei elä murehdi stressin ja unettomuuden kanssa.  Harjoittele kotikonsteja rauhassa pikkuhiljaa...muista Mielenterveystalon nettisivusto stressin ja ahdistuksen omahoito. Nämä ovat sellaisia asioita mitkä vaatii aikaa ja treeniä. Opit pikkuhiljaa levon, stressin tasapainoa. Olet herkästi unella reagoiva. Yritä käsitellä huolia ja murheita , uusia muutoksia päiväaikaa jotta mieli saa lepoa yöllä.

Muutokset ovat aina stressaavia vaikka ne ovatkin hyviä. anna itsellesi aikaa kehittyä ja armollisuutta. Lempeyttä.

Ihanaa että olet löytänyt ihanan puolison ja kivan työn , uusi kotimaa .

Nauti ja elä hetkessä. 

Ihanaa syksyn jatkoa"

Olen täysin unohtanut tämän stressin ja unettomuuden treenaamisen kotikonstein. Täytyykin varmaan joku päivä käydä mielenterveystalon nettisivuilla taas tutkimusmatkalla.

Olen niin iloinen, että minulla menee pitkästä aikaa oikeasti hyvin.

En enää mieti ja pelkää joka päivä, että koska seuraava romahdus tai ahdistus iskee. En enää pelkää joka päivä omaa oloani. En enää soimaa itseäni siitä, että taas on huono päivä. 
Edelleen huonoja päiviä on, mutta ne ei ole samalla tavalla lamaannuttavia kuin aiemmin. Voimat ne vie täysin kyllä, mutta ei lamaannuta täysin.

Olen iloinen tästä.