Sekalaista Elämää

Tämä minun levottomuuteni on välillä aivan helvetillistä. En kykene olemaan paikallani. En pysty rauhoittumaan. Sohvalla maatessa pitää olla koko ajan tekemässä puhelimella jotain ja selaamassa jotain, että on tekemistä koska ei ole minkäänlaista keskittymiskykyä katsoa mitään ohjelmia.  Telkkari ei voi pyöriä taustalla, koska se häiritsee. Sitten haluan katsoa jotain, mutta en pysty koska en voi rauhoittua ja keskittyä. Levottomuus vie kaiken keskittymiskyvyn. Pakonomainen tarve liikuttaa jotain kehonosaa.  Olen sellainen sarjojen / elokuvien katsoja, että jos teen vähänkään jotain muuta (esimerkiksi vastaan edes viestiin) niin minun pitää pysäyttää sarja / elokuva siksi aikaa. Koska en voi menettää sekuntiakaan. Jotain tärkeää voi tapahtua juuri silloin.  Jos vahingossa menetän jonkun kohdan niin on minun kelattava takaisin ja katsottava se kohtaus. Ei voi tietää jos siinä vaikka onkin jotain tärkeää.  Eilen juoksin koko päivän ympäri asuntoa siivoten ja touhuten. ...

Olen tehnyt paljon ajatustöitä pääni sisällä tunteideni kanssa. Kirjoitinkin aiemmin blogitekstin    Tunteet ja niiden merkitys Minulle tunteet ovat tärkeitä. Ne ovat myös todella pelottavia ja hämmentäviä välillä, koska tällä hetkellä en osaa tunnistaa tunnetilojani saatikka käsitellä niitä.  Ne menevät ääripäästä ääripäähän. Jos olen vihainen - näytän vihaisuuteni todella. Jos olen surullinen - sen näkee vahvasti ulospäin. Jos koen ahdistusta niin se usein purkautuu myös ulospäin. Annan hyvin usein tunteideni viedä. En osaa hallita niitä - niiden ohjaaminen ei ole minun käsissäni. Ne elävät täysin omaa elämäänsä. Ainoat tunteet joita tunnistan nykyään on turhautuneisuus, pettymys, ahdistus, rakkaus, jännittyneisyys ja kärsimättömyys. Sekä loputon rintaa raastava ikävä kun olemme mieheni kanssa erossa. Tämän "uuden" ahdistuneisuusjakson alettua jolloin jäinkin pidemmälle sairaslomalle sulkeuduin tunteiltani.  Ne olivat niin hämmentäviä ja sattui, että en halunnut ed...