Jouluaamun hiljaisuus
Nautin. On hiljaista. Puoliso vielä nukkuu ja minulla on aikaa itselleni ja omille ajatuksilleni hetki ennen kuin loput talon väestä herää ja alkaa joulun tohinat. Sain eilen mietittävää. Toki en positiivista sellaista. Asia joka on vainonnut minua jo vuosia ja jota en ole vieläkään saanut päätökseen. Nyt minulla on hetki aikaa miettiä asiaa omassa rauhassa ja täydessä hiljaisuudessa. Makuuhuoneesta kuuluu välillä pientä tuhinaa ja kuorsausta - tiedän, että siellä on kaikki hyvin. En voisi olla kiitollisempi hänestä, aionkin sen tänään puolisolleni kertoa taas että kuinka paljon hän minulle merkitsee. Vuosien ajan olen tätä asiaa miettinyt säännöllisen epäsäännöllisesti. Välillä pystyen unohtamaan koko asian kunnes se palaa taas ajatuksiini. Minun pitäisi pystyä antamaan anteeksi. Täysin. Jos ei kyseisen ihmisen vuoksi tai hänelle niin itseni vuoksi. Ei ole hyvä olla vuosia vihainen ja kantaa kaunaa. Se syö sisältäpäin. Mutta en ole vielä pystynyt - en täysin. Miten jo...