Ahdistaa, mutta eri tavalla...
Erittäin hyvä oloni edelliseltä kahdelta ja puolelta viikolta on tullut päätökseen. Olen iloinen siitä, että sain niinkin kauan nauttia siitä sillä en edes muista, että koska viimeksi minulla olisi ollut niin hyvä olo kuin edelliset melkein kolme viikkoa. Ahdistus on alkanut pikkusen palata. Se ilmoittaa läsnäolostaan ja tiedän, että en todellakaan ole vielä maalissa tämän asian kanssa. En todellakaan ole vielä "valmis". Kotona yksin oleminen on taas kaikkein pahinta. Pelkään, että "sekoan", kun olen yksin täällä neljän seinän sisällä. Mutta ei ole mitään paikkaa minne mennä. Haluan seuraa, mutta en jaksa ihmisiä. Mitään ei jaksa, mikään ei kiinnosta ja mikään ei tunnu miltään. Taas. Veikkaan, että nyt kun ensi torstaina on uusi aika hoitajalle ja jos hän tekisi minulle uudelleen ahdistuneisuustestin niin tulos olisi jälleen kohtalainen ahdistuneisuus sen sijaan, että se oli lievä viime käynnillä. Täytyykin asiasta hänen kanssaan keskustella. Olen kuitenkin oppinut...