Arkielämä lyö vasten kasvoja
Arki. Normaali elämä. Sen kyytiin pitäisi taas uskaltaa hypätä. Se alkaa ylihuomenna. Entä jos arki onkin voimakkaampi kuin minä. Mitä jos en jaksa juosta arjen kanssa samaa tahtia ja arki alkaa pikku hiljaa kasvattaa etäisyyttään minuun ja yritän vain pysyä perässä taas kaikin voimin. Jopa niillä voimin jota ei ole. Minun arkeni ja elämäni on täysin normaali ja tylsä. Asun perus rivitalossa pikku kylässä lähellä isompaa kaupunkia. Minulla on asunto ja autolainaa ja olen vakituisessa työsuhteessa. Aamulla koirien pissatus ja ruokinta, kahvit, aamupala, koirat uudelleen ulos, pennun huoneen valmistelu kaikkineen härpäkkeineen ja älypeleineen jonka jälkeen ajan töihin autolla jossa on vielä kiinni ihan liikaa lainaa. Töissä vastaan puhelimeen, autan muita, siivoan, otan kuvia, istun asiakaspalvelussa, pyykkään, järjestelen asioita ynnä muuta. Työpäivän jälkeen ajan auton omalle parkkipaikalle ja äkkiä koirat ulos, syön vähän jotain ja olen puolikuolleena sohvalla monta tuntia työpäivän j...