Sekalaista Elämää

Nyt on mennyt aikalailla kuukausi siitä, kun lopetin ahdistuslääkkeen. Lääkäri sanoi silloin joskus, että menee noin kuukausi kun lääkkeen vaikutus on poistunut elimistöstä kokonaan. Ihan kivasti on mennyt.  Kunnes. Suomessa lomalla ollessani minua alkoi pitkästä aikaa ahdistaa. Yli puoleen vuoteen en ole kokenut edes pientä ahdistusta. Nykyään tilanteissa joissa ennen olisin ahdistunut niin alkaa vain ottaa päähän - joskus ihan kunnollakin. Minua alkoi ahdistaa kotona sillä isästäni on tullut viimeaikoina hieman "raskas". Niin kuin muistaakseni aiemmin jo kirjoittelinkin. Siitä, että jatkuva negatiivisuus syö minulta energiaa. Se vain pahenee. Tämä kaksi viikkoa Suomessa oloa vaati minulta todella paljon energiaa silloin kun olin kotona isäni kanssa.  Aamulla päivä alkoi aikalailla sillä, että joku asia oli perseestä. Illalla viimeisenä se loppui siihen, että hän joko nukahti sohvalle kesken ohjelman kun oli muutama olut nautittuna tai siihen, että edelleen kaikki oli ihan p...

Olen lomalla kaksi viikkoa ja tulin Suomeen. Olen täällä yksin - ei miestä - ei koiraa. Ah, rauha. Jotenkin on tunne, että tämä loma tuli niin täydelliseen aikaan. Sanoin miehelleni viimeviikolla, että minusta alkaa tuntumaan kuin pakka alkaisi taas hajoamaan käsiin. Onneksi ei. Se oli vain olo. Ei todellinen.  Se olo meni ohi nyt kun pääsin hetkeksi pois ja aikalisän siitä kaikesta kiireestä ja stressistä mitä työ on aiheuttanut muutaman edellisen viikon aikana.  Ja nyt ilmapiirinkin pitäisi olla töissä parempi taas. Syistä joita en viitsi tänne kirjoittaa, mutta uskon että on parempi. Olen ollut jotenkin niin raivoja ja kettuuntunut pari viikkoa putkeen. Se on syönyt energiaa ja henkistä jaksamistani todella paljon. Juuri tänä aamuna sanoinkin isälleni, että kuinka ihanaa on kun voin juoda aamukahvin ihan kaikessa rauhassa miettimättä, että paljon on aikaa jäljellä. Uni on ollut vähän tiukassa tänne tultuani. Ensimmäisenä yönä en osannut nukkua ollenkaan - ihan liian hiljais...