Lääkitysmuutoksien vaikutus

Ennen lääkitysmuutoksia ja työvuorojen muutoksia olin jatkuvasti loputtoman väsynyt ja uupunut. Siitä seurauksena jatkuva negatiivisuus kaikkea kohtaan, olen ollut todella kiukkuinen ja ärtynyt.
Mikään ei tuntunut miltään, jatkuvan väsymyksen vuoksi parina edellisenä viikkona olen saanut ahdistuskohtauksia ja viimeviikolla kolmantena peräkkäisenä työpäivänä olin jo aamusta niin loppu, että itkin ensimmäisen kerran väsymystä, ahdistusta ja turhautumista matkalla töihin. 
Sen jälkeen itkin vielä kaksi kertaa töissä ja esimieheni olivat lähettämässä minut jo työterveyslääkärin kautta takaisin sairaslomalle.
He olivat todella huolissaan jaksamisestani sillä he olivat huomanneet jo aiemmin, että tämä 60% työaika taitaa olla minulle liikaa.
En suostunut lähtemään kun tiesin, että tällä viikolla alkaa työvuorot välipäivällä ja että lääkitystä on muutettu ja on kuitenkin mahdollisuus, että alan voimaan paremmin senkin myötä. 
Sanoinkin, että jos edelleen tämän viikon jälkeen on samanlainen olo niin katsotaan sitten, että mitä tehdään. 
Onneksi en suostunut lähtemään! Siitä olisi tullut vielä entistä huonompi olo, että TAAS epäonnistuin. Kolmannen kerran.

Nyt kun muutimme ahdistuslääke Citalopramin annostusta 1,5 tabletista yhteen tablettiin vuorokaudessa ja olen saanut jo useamman viikon nukuttua paremmin niin alan huomaamaan jo, että suunta on tällä hetkellä parempaan. Yölliset heräilyt on lähes kokonaan poissa ja jos herään niin en nouse edes ylös enää ellei ole aivan pakko päästä vessaan. Nukahdan nopeasti uudelleen. Niitä todella pahoja painajaisia en ole enää nähnyt pitkään aikaan. Nykyään ne ovat vain lähinnä outoja.
Ajatukseni eivät ole enää niin mustanharmaat ja oloni ei ole enää loputtoman uupunut tähän kaikkeen. 
Vihdoin tunnen olossani jo pientä virkeyttä ja jopa mielenkiintoa ja aitoa iloa pienistä asioista!

JES!

Tällä viikolla työnteko ei ahdistanut missään vaiheessa - ei edes silloin vaikka huomasin joutuvani tekemään sellaisia työtehtäviä joista olen ollut todella epävarma ja sen vuoksi pelännytkin niitä. Nyt muutaman kerran jälkeen olen huomannut, että kaikki on mennyt hyvin, en ole unohtanut mitään ja mitään ei ole käynyt. Minua näissä työtehtävissä on pelottanut se, että mitä jos minä unohdan jotain oleellista ja sen vuoksi sattuu jotain suurempaakin. Tai jos tuleekin tilanne päälle ja lamaannun ja sen vuoksi käy jotain.
Mutta mitään ei ole sattunut missään vaiheessa ja työhön liittyvää itsevarmuutta olen pikkuhiljaa saanut alkaa kasvamaan. Hitaasti mutta varmasti.
Eilen illalla kun pääsin töistä kotiin olin todella väsynyt, mutta en sillä tavalla että olisin heti romahtanut sohvan pohjalle ja ollut siellä aamuun saakka liikkumatta senttiäkään niin kuin "normaalisti viime aikoina". 
Minua väsytti, mutta jaksoin tehdä illan askareet sen kummemmin ponnistelematta tai itseäni pakottamatta.
Tämä välipäivä tuntuu todella hyvältä idealta tässä työpäivien välissä. 
On ihanaa, kun ei ole kertaakaan ollut täällä viikolla huono olo. 
Olen pärjännyt paremmin kuin pitkään pitkään aikaan. Sanoin miehellenikin, että nyt minusta tuntuu pitkästä aikaa enemmän omalta itseltäni! Tällainen on Katja! 

Vaikuttaisi siltä, että toden totta kaikki minun masennusoireet ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön oireet olivat sivuvaikutuksia tuosta Citalopram lääkkeestä. 
Vaikka sitä ei olekaan kauan mennyt sillä 1tbl päivässä, niin ehkä muutoksen voi nähdä jo näin nopeasti, kun kyseessä ei ole kokonaan uuden lääkkeen aloitus tai annoksen lisääminen. 
Ajatusmaailmani on muuttunut todella paljon tässä vajaan viikon aikana ja edes tämä sydäntä puristava ikävä ei saa minua itkemään ja masentumaan entisestään.
On helppoa hengittää, on ihanaa kun en pelkää.
Ihanaa, kun minulla on edes vähän enemmän energiaa verrattuna viime kuukausiin.
Vaikka en edelleenkään saa aikaiseksi lähdettyä pitkälle lenkille koirien kanssa (tai no Aikon kanssa. Hermulla taas niska kipuilee) niin silti jaksan jo paremmin tehdä kotona juttuja ja käydä asioilla sekä olen jo kuitenkin miettinyt sitä, että josko lähtisi ulos. 
Viimeaikoina ajatukseni uloslähtemisestä on olleet niin vastenmieliset, että mieluummin "lavastaisin oman kuoleman" ja piiloutuisin sängyn alle ettei vaan tarvitsisi lähteä.

Eli tämä lääkitysmuutos on ollut positiivinen asia ja jos tämä myös pysyy näin niin se antaa minulle entistä enemmän toivoa ja vauhtia kohti paranemista.
Unilääke Ketipinor jota sain kokeiluun Mirtazapinin tilalle / rinnalle ei tunnu sopivan minulle. Yöhikoilua tulee todella paljon Ketipinorista. Ajattelin kuitenkin vielä muutaman kerran kokeilla, että onko ihan oikeasti siitä vai onko vain sattumalta juuri niinä öinä ollut todella kuuma.
Mirtazapinin kanssa minulla ei ole koskaan ollut mitään ongelmia. Se ainakin sopii. 

Toivottavasti tämä olotila jatkuu pidempääkin. Tiedän kyllä sen, että huonoja päiviä tulee - mutta ne myös menee. Eikä niihin pidä jäädä vellomaan. Helppohan se on nyt tällaisena hyvänä päivänä sanoa sillä huono päivä kun koittaa niin tuntuu, että kaikki nämä hyvät päivät pyyhkiytyy vain pois menneisyydestä niin kuin niitä ei olisi koskaan ollutkaan.
Yritän silti kaikilla voimillani pitää kiinni niistä ajatuksista ja siitä tiedosta, että huonoja päiviä tulee ja menee. 
Ne eivät ole pysyviä ja tällaisen asian kanssa tie paranemiseen on pitkä ja raskas.

Hyvää ja aurinkoista loppuviikkoa kaikille! 💜