Ajatusten ja tunteiden myrsky

Niin kuin olen jo aiemminkin täällä kertonut, että olen yrittänyt opetella tunnistamaan omia tunteitani ja oppia tuntemaan itseäni uudelleen.

Olen jo hieman siinä edistynyt - olen alkanut oppia tunnistamaan muutamia tunteita ja oppinut antamaan niille nimet. Ja kuinka käsitellä niitä - niin kuin "normaali" ihminen käsittelee tunteita.

Mutta nyt jotenkin kaikki tuntuu suurelta myrskyltä. En tunne olevani kovin turvassa tämän tunteiden ja ajatusten myrskyssä. Tuntuu, kuin tunteet olisi kylmiä ja ajatukset kuumia ja ne kun törmää yhteen syntyy todella suuria myrskyjä. Ne repii kattoa irti - repii turvallisuuden ja hyvän olon tunnettani väärään suuntaan.

Olen jo pitkään kamppaillut yhden asian kanssa josta en voi vielä täälläkään puhua. Siitä tietää ainoastaan perheeni ja läheisimmät ystäväni.

Mutta tämä asia vaivaa minua todella paljon nykyään. Se kyllä tulee toimimaan ennemmin tai myöhemmin, mutta toivoisin sen toimivan ennemmin kuin myöhemmin. En halua odottaa. En enää jaksa odottaa. Ehkä siksi se vaivaakin nyt enemmän kun aiemmin kun se on niin "lähellä".

Tuntuu, että sekin on yksi asia joka minua ja jaksamistani syö. Jatkuva odotus ja epävarmuus. Kun ei tiedä. Haluaisin niin kovasti mutta en vain tiedä, että milloin se tapahtuu.

Tämä talviloma ei ole tuntunut yhtään lomalta. En ole voinut lepuuttaa mieltäni ollenkaan. Liikaa ajatuksia taistelemassa tunteiden kanssa ja sen vuoksi olen ollut todella väsynyt henkisesti. Huonosti nukuttu joka yö, levottomat unet ja painajaisia, pyörimistä ja heräilyjä sekä vaikeuksia nukahtaa. En ole osannut asettaa itseäni unitilaan.

Olen todella uupunut päivällä - olen monet päiväunet nukkunutkin tällä viikolla. Kaikille tiedoksi, minä EN nuku päiväunia.

Nyt tuntuu, että en muuta tarvitsekaan kun päiväunia. Tänäänkin nukuin päiväunet niin sikeästi, että kun herätyskello herätti minut sikeän unen vaiheesta olisi mieli heittää kello seinään. 
Oli pakko nousta - piti lähteä käymään mieheni mukana hänen työpaikallaan sekä ruokakaupassa. Onko ihan pakko?

No kyllähän ne päiväunet sen jälkeen piristi, mutta väsymys alkaa jo hiipiä takaisin.

Olen tämän viikon aikana sanonut varmaan tuhat kertaa miehelleni, että en halua mennä takaisin kotiin. En ole valmis menemään takaisin kotiin. Kotona ahdistaa muutenkin yksinolo enkä ole valmis ajatusteni ja tunteideni ja niiden selvittämisen kanssa olemaan nyt yksin.

En ole valmis.

En pysty tähän.

Mene myrsky pois.

Anna minun olla turvassa ja rauhassa.

Anna minulle aikaa.

Anna minulle rauhaa.