Terapia ja jatkosuunnitelma

3.3. kello 9.00 minulla oli ensimmäinen psykoterapeutin vastaanottoaika. Joka paljastuikin mielenterveyspuolen sairaanhoitajaksi.
Eipä se kyllä haitannut, kun pääsimme alkuun jutustelussa niin hän sanoikin, että tuolla mielenterveyspuolella laaditaan jokaiselle henkilökohtainen suunnitelma ja sieltä saa jutteluterapiaa. Sitähän minä kaipaan. Että saan alkaa purkaa mieltäni jollekin ja saamaan apuja ja neuvoja asioiden käsittelyyn oikealla tavalla.
Sairaanhoitaja oli oikein mukavan oloinen. Hän teki minulle ahdistuneisuustestin joihin piti vastata viimeisen kahden viikon tuntemusten perusteella.
Tulokseksi tuli lievä ahdistuneisuus - olipa ihanaa kuulla!
Sanoinkin hoitajalle, että jos siinä olisi ollut että vastaukset viimeisen kuukauden perusteella niin tulos olisi edelleen ollut vaikea ahdistuneisuus.
Nyt on helpompaa.

Juttelimme paljon siitä, että mitä olen itse oivaltanut ja tehnyt sen jälkeen kun jäin 28.10. sairaslomalle , mitä lääkityksiä minulla menee, nukunko, onko sairauksia muita, olenko milloin käynyt viimeksi verikokeissa ja sain verikokeisiin lähetteen. Yli vuosi kun on edellisistä verikokeista niin heidän tähän suunnitelmaan kuuluu vuosittaiset verikokeet. Hoitaja sanoi, että ihan senkin vuoksi kun olen nyt syönyt erilaisia lääkkeitä vaikka näiden lääkityksien ei pitäisi millään tapaa vaikuttaa veriarvoihin. 
Kilpirauhasarvot, munuaisarvot ja maksa-arvot sekä rauta. 
Katsotaan, että onko niissä mitään tätä jatkuvaa tuskaista väsymystä selittämään.
Yskäkin on alkanut palata takaisin. Öisin ja välillä myös päivällä. Ja tänään kun kävelin verikokeisiin (ei edes 10 minuutin matka) niin huomasin hieman, että rintaa alkoi "puristaa/ahdistaa" kävellessä. Voinko olla allerginen tai astmaatikko? 
"Tupakoinnin lopettaminen varmasti auttaisi" - no niinpä.

Hoitaja sanoi, että nyt minun täytyy alkaa ottamaan sitä "avuttoman pienen lapsen" roolia joka tarvitsee sitä huolenpitoa ja apua. 
Eikä olla edelleen se lapsi/nuori joka joutuu huolehtimaan itsestään ja muista. 
Kerroin hoitajalleni myös, että minulla meni lähes kaksi vuotta siihen, että uskalsin "antautua" mieheni armoille. Että en ollut enää se vahva ja itsenäinen nainen joka pitää huolta itsestään sekä kaikista muista. 
Se oli ihan älyttömän vaikeaa oikeasti alkaa "haavoittuvaksi" mieheni edessä ja luottaa siihen, että kyllä hän pitää minusta huolta. En ole koskaan kenenkään edessä ollut näin haavoittuva ja avoin. 
Aina olen pitänyt itsestäni huolen ja turvannut selustani siltä varalta, kun jotain sattuu ja jäänkin yksin - silloin tiesin, että tulen pärjäämään.

Nyt minun ei tarvitse enää pelätä sitä, että jäisin joskus yksin. Joten rakas mieheni - tässä minä olen. Sydän ja sielu auki revittynä edessäsi ja oletkin pitänyt niistä maailman parasta huolta. Kiitos. 💜

Ensiviikon torstaina 11.3. kello 9.00 minulla on toinen "terapia" aika. Sovimme, että se on puhelinaika nyt kun olemme toisemme tavanneet ja koska korona edelleen meitä riivaa ja riepottelee niin vältetään kaikkea mahdollista vierailua siellä jos vain suinkin puhelinvastaanotto onnistuu.
No kyllähän se minulle sopii.
Nyt kun olen tänään verikokeissa käynyt niin seuraavaksi suunnitelmassa on ilmeisesti lääkärin vastaanottoaika. 
Hoitaja sanoi, että ei mitenkään epäile työterveyslääkärini diagnooseja tai lääkityksiä, mutta se vain kuuluu tähän henkilökohtaisen suunnitelman tekemiseen, että käydään myös heidän omalla lääkärillä sekä niissä verikokeissa.
Katsotaan, että koska minulle saadaan sitten lääkärille vastaanottoaikaa. Ei mitään tietoa, että meneekö ajat kuinka pitkälle. Onko se joku peruslääkäri vai onko se mielenterveyspuolen lääkäri. Se nähdään sitten jossain vaiheessa.

Pakkasta oli -8c ja aivan ihana keli oli kävellä
verikokeisiin. Tuntui hyvältä vähän kävellä ulkona.
Vaikka alkoikin hengitysteitä ahdistaa.

Kiitos hyvien suonieni.
Verikokeisiin meni 2 minuuttia.