Psykiatrin ja työterveyslääkärin ajat

Eilen 1.3. kävin psykiatrin vastaanotolla. Olin oikeastaan itsekin melkoisen yllättynyt, että sinne meneminen ei tuntunut enää millään tasolla epämiellyttävältä. Odotin vain normaalisti aulassa niin kuin mille tahansa lääkärille.

Psykiatri kun kysyi, että miten minulla menee ja mitä kuuluu niin kuulosti jopa omaan korvaani oudolta sanoa, että itseasiassa ihan hyvin menee. Huomioiden esimerkiksi kuukausi sitten oloni. Jolloin ajattelin, että en minä tule täältä nousemaan pitkään aikaan. 
Mutta tottahan se on - olen jo kohta kolme viikkoa voinut oikeasti hyvin. Uskomatonta mutta totta. En uskonut vielä hetki sitten, että alkuvuodesta tulen voimaan oikeasti paremmin. Olin jumissa pilkkopimeässä sokkelossa enkä tiennyt, että mihin suuntaan lähteä. Mutta jollain ihmeen kaupalla löysin sen reitin joka alkoi hiljalleen kirkastua ja löysin tieni pois.

Nyt edessäni odottaa toinen sokkelo, mutta se ei onneksi ole pilkkopimeä. Siellä on valoa.
Se sokkelo aletaan sitten rämpiä läpi sen psykoterapeutin kanssa.
Psykiatri sanoikin, että on hyvä kun menen sinne ja tilanteestani huolimatta haluan ottaa sen kaiken avun vastaan vaikka olenkin siis pois muuttamassa ja voin paljon paremmin.
Ilman muuta haluan käydä siellä - ei nämä pääni sisällä olevat ongelmat ole hävinnyt tai häviä minnekään itsestään.

Tänään oli soittokontrolli aamulla oman työterveyslääkärini kanssa. Hän olikin jo saanut "palautteen" / käyntikertomuksen psykiatrilta. 
Hänkin kuulosti iloiselta puolestani ja sovittiinkin, että ensiviikolla palaan töihin. Menemme sillä samaisella suunnitelmalla joka minulla olikin silloin reilu kuukausi sitten, kun kävin kokeilemassa paluuta töihin. Joka silloin olikin liian pian.
Silloin minulla oli jo epäileväinen ja ahdistunut olo ajatuksesta, että pitäisi palata töihin mutta ajattelin sen kuuluvan asiaan. En ollut muutamaan kuukauteen töissä joten toki se jännitti.

Mutta ei - tällä kertaa minua ei jännitä, ahdista, hermostuta tai mitään ajatus siitä, että menen ensiviikolla takaisin töihin. Itseasiassa odotankin sitä. On kivaa mennä takaisin mukavien työkavereiden seuraan!

Aloitan taas sillä samalla 60% työajalla eli 3 päivää viikossa ja normaalit 8 tunnin päivät. Tällöin minulle jää kuitenkin aikaa sitten käydä terapiassa ei työpäivinä ja on aikaa levätä sen jälkeen. Jotenkin minulla on sellainen tunne, että terapia tulee olemaan henkisesti kuormittavaa ja raskasta. Joten teen nyt huhtikuun alkuun saakka osasairauspäivärahalla 60% ja käyn juuri ennen sen loppua lääkärilläni kontrollissa jossa sitten katsomme, että jatkuuko se vielä esimerkiksi 80% vai palaanko 100% työajalle jo suoraan.

Ihan kyllä mielenkiinnolla ja innolla odotan psykoterapian alkamista. Alan olla valmis puhumaan sillä olen saanut aikalailla kaikki asiat pääni sisällä jotakuinkin järjestykseen joten nyt on helpompi alkaa purkamaan niitä ulos. Ehkä kaikkeen vastaus ei ole enää "En tiedä".

Huomenna sitten kerron, että miten meni ensimmäinen terapiakäynti!