Terapia osa 2

Tänään oli toinen vastaanottoaika sairaanhoitajan / terapeuttini kanssa. Pidän hänestä kovasti. Hän ei ole hyssyttelijä ja voivottelija yhtään joka on todella hyvä asia.
Hän kyseli tänään kysymyksiä joita en ole edes miettinyt aiemmin. Vastaukseni teki minut surulliseksi, katkeraksi ja pettyneeksi. 
Pohdimme tänään paljon lapsuuttani. Hän sanoi, että nyt vaikuttaa siltä, että kun elämäni on tasoittunut ja olen vihdoin oppinut avautumaan miehelleni ja luotan siihen että hän pitää minusta huolta eikä minulla tarvitse olla koko ajan langat omissa käsissäni ja kaikkien muidenkin elämät hallinnassani omani lisäksi niin nyt mieleni alkaa käsitellä lapsuuden asioita joita ei ole koskaan kanssani käsitelty. 
Pohdimme todella paljon asioita ja tuntui, että hän osasi kysyä juuri ne oikeat kysymykset. Jopa pelottavankin paljon niitä oikeita kysymyksiä. Vastauksia oli välillä melko vaikeaa saada mieleen ja sanottua, kun en muistanut kovin paljon tietyistä ajoista, mutta silti siitä oli apua. Nyt voin taas itsekseni yrittää miettiä näitä asioita jos jotain tulisi mieleeni.

Varasimme jo kaksi seuraavaakin vastaanottoaikaa hänen kanssaan. Ensikerralla on vielä puhelinaika ja sen jälkeen sitten mahdollisesti menen vastaanotolle - riippuu koronasta.

Tuli myös puhetta tuosta minun ahdistuslääkkeestäni. Että nyt kun olen aloittanut taas työt ja olen totaalisen loppu ollut työpäivien jälkeen niin olen alkanut iltaisin unohtaa ottaa lääkkeet.
Hän sitten totesikin, että kuka on sanonut, että ne pitää ottaa illalla kun ne pitäisi nimenomaan ottaa aamulla.
Sanoinkin, että ei kukaan koskaan ole kertonut minulle, että mihin vuorokauden aikaan lääke pitäisi ottaa niin aloin vain ottaa illalla, kun oli muitakin illalla otettavia lääkkeitä. Oli helpoin niin minulle muistaa.
No mutta nyt kun ei ole muita lääkityksiä enää käytössä niin alan ottaa ahdistuslääkkeen aamulla.
Tähän henkilökohtaiseen suunnitelmaan kuuluu myös lääkärin vastaanotto heidän puolelta, mutta emme saaneet lääkärinaikaa minulle ennen minun työterveyslääkärin kontrolliaikaa joten hän sanoikin, että se on varmasti ihan ok käydä työterveyslääkärilläkin. Hän osaa varmasti katsoa jos tarvitsee muutoksia lääkityksiin ynnä muuta. En kyllä usko, että lääkettä vielä lähdetään muuttamaan tai tiputtamaan. Tämä 1,5 tablettia vuorokaudessa tuntuu toimivan ja auttavan todella hyvin.
Tällä hetkellä ahdistukseni johtuu siitä, että olen yksin kotona neljän seinän sisällä. Ei ole vieläkään tietoa, että koska mieheni pääsee tulemaan tänne. Voi olla, että ei tässä kuussa ollenkaan. Hänellä on jotain tärkeää työmenoa toimistolle loppukuusta mahdollisesti. Se selviää mahdollisesti tämän loppuviikon aikana. Mahdollisesti..... Ehkä..... Voi olla, että...

Ai luoja minä vihaan tällaista odottamista ja tietämättömyyttä. Se ahdistaa kun ei tiedä milloin. Kauan minun pitää odottaa. Toivottavasti ei kauaa. Kuukausi vielä tähän lisää? Kiitos ei.
Onneksi palasin takaisin töihin niin 3 päivää viikosta minulla on jotain muuta tekemistä ja ajateltavaa. Loput päivistä olenkin sitten niin loppu, että menee levätessä. 
Sitä se terapeuttikin sanoi. Että se tulee väsyttämään luultavasti vielä pari viikkoa sillä siitä on niin pitkä aika, kun olen viimeksi töissä ollut. Kehon ja mielen täytyy taas tottua tähän kuormitukseen. Hän antoi käskyn olla tekemättä mitään kuormittavaa tai liialliselta työltä ja velvollisuudelta tuntuvaa. Saan tehdä ainoastaan mielekkäitä asioita. 
Onneksi pyykkääminen ei ole enää elämää suurempi työ. Kiitos kuivausrummun. Muuten ne olisi ihan varmasti toista viikkoa narulla ja käyttäisin vaatteet suoraan narulta.

Olo on ollut ihan hyvä tällä viikolla - lukuun ottamatta tätä raastavaa sydäntä puristavaa ikävää joka aiheuttaa minulle ahdistusta. Ahdistaa välillä ihan todella paljon olla yksin kotona. Onneksi joka torstai on myös saksankielen kurssit 22.4. saakka.

Terapeuttini sanoi, että lapsuuden traumoista / käsittelemättömistä asioista kärsiessäni nyt aikuisiällä minun voisi olla hyvä ostaa kirja "Vakautumisopas terapeuteille ja traumatisoituneille".
Se käsittelee nimenomaan minun tämänhetkistä tilaani ja antaisi keinoja selviytyä jokapäiväisestä elämästä ja oppia ymmärtämään itseäni paremmin. 
Kirja on n. 40€ ja aion kyllä laittaa sen tilaukseen saman tien. Vaikka ei olekaan rahaa. Vaikka se onkin kallis. Ehkä saan sen myytyä, kun olen sen lukenut jos iskee taas huutava rahapula. Onneksi palasin edes 60% takaisin töihin ja ensimmäinen palkka tulee kuun lopussa.

Kuva lainattu ja tuote löytyy traumaterapiakeskuksen sivuilta.
Vakautumisopas terapeuteille ja traumatisoituneille

Mielenkiinnolla kyllä odotan, että mitä tämä kirja sisältää. Teenkö uusia oivalluksia. Auttaako kirja minua muistamaan asioita paremmin jotka on nyt hämärän peitossa. Saanko uutta ajattelutapaa ja käsittelytapoja jokapäiväiseen elämääni. 
Terapeutti sanoi, että vaikutan selviytyjältä enkä uhrilta. 
Isäni kanssa kun olen elänyt vanhempieni eron jälkeen niin isäni on minulle opettanut, että me pärjäämme "yksinkin". Sen vuoksi minulla on aina ollutkin "jalka oven välissä" mitä sitten ikinä olenkaan elämässäni tehnyt tai kenen kanssa sitten olenkaan ollut. Siltä varalta, että kun jään taas yksin niin tiedän pärjääväni. 
Olen oppinut siihen jo lapsuudestani, että minun täytyy pitää itsestäni ja itseni lisäksi myös muista huolta. 
On se sitten ollut perhettä tai parisuhteessa mies. 

Nyt olen vihdoin antanut itseni 110% miehelleni ja olen täysin avoin kirja hänen edessään. 2 vuotta siihen menikin oppia, että minä voin tehdä tämän. Oppia luottamaan häneen ja elämäämme täysin. 
Hän on kaikkeni!