Olen addiktoitunut...

Itseasiassa juuri tällä hetkellä, kun kirjoitan tätä tekstiä teen sitä mihin olen pahasti addiktoitunut. 

Kyse ei ole alkoholista, tupakoinnista, kofeiinista tai huumausaineista. 

Vaan syömisestä.

Syön. 

Syön mitä tahansa mitä löydän kun himo iskee. Olen addiktoitunut pahasti sokerille. Jopa tarvitsen sitä. Jos en päivittäin saa jotain hyvää huomaan ajattelevani sitä koko ajan.

Vaikka tupakoin niin koen, että makea on minulle suurempi ongelma.

Olen monesti päättänyt että nyt lopetan. Pidän taukoa ja otan itseäni niskasta kiinni.

Silti kaupasta kauppareissun yhteydessä eksyy ostoskoriin vähintään joku pieni patukka. Vaikka en sitä sillä hetkellä himoitse niin ostan sen varmuudenvuoksi koska tiedä, että haluan sen myöhemmin.

Miten voikin olla niin vaikeaa vain lopettaa syöminen?

Saan siitä lohtua. Minulla on jotain tekemistä kun ahdistaa. Muuta ajateltavaa. Se maistuu hyvälle. Se tuntuu hyvälle. Se jollain oudolla tavalla lohduttaa. Ruoka ei petä. Ruoka on läsnä. Mehän tarvitsemme ruokaa ja aina sanotaan, että ruoasta kuuluu ja saa nauttia. Olenko vain lyönyt yli tämän?

Löysin Iltalehden sivuilta tällaisen ja listaankin nyt tähän tiivistettynä, että mitkä kohdat pitävät minun tapauksessa paikkaansa. 
Koko artikkelin voi lukea linkistä

(Ruoka-addiktio voi olla hankala tunnistaa - 7 mahdollista merkkiä (iltalehti.fi))

"1. Syöt, mutta et tunne oloasi kylläiseksi

Ruokariippuvuus voi sen sijaan saada siitä kärsivän syömään vain syömisen vuoksi. Syynä voi olla muun muassa se, että riippuvuudesta kärsivä ei enää tunnista kylläisyyden tunnetta tai se, että hän janoaa ruoan tuottamaa mielihyvää."

Tämä on hyvin vahvasti minun ongelmani - ruoan tuottama mielihyvä. Ja sen vuoksi en tunne nälkää läheskään joka päivä. Saatan pahimmassa tapauksessa olla koko päivän syömättä oikeaa ruokaa.

"2. Käytät liikaa rahaa ruokaan

Suurien summien käyttäminen toistuvasti herkkuihin - jotka usein sisältävät nopeita hiilihydraatteja ja rasvaa, mikä tekee niistä koukuttavia - voi kuitenkin olla varoitusmerkki. Samoin on rahan hassaaminen ruokaan siinä määrin, että se aiheuttaa taloudellisia ongelmia."

Niin. En oikein edes tiedä mitä sanoa. Tein aiemmin listausta jonne merkitsin kaikki kuukauden menot. "Muut" kohta järkytti minua jolloin sainkin muutaman kuukauden verran pidettyä itsekuria kasassa. Sittenhän se taas romahtikin.

"3. Tunnet huolta syömisestäsi

Riippuvuussuhde näkyy myös psyykkisinä oireina, jotka voivat vaihdella ahdistuksesta häpeään.

Negatiivisista tunteitaan huolimatta henkilö ei kuitenkaan pysty lopettamaan toimintaansa, mikä voi ikävimmillään pahentaa näitä tunteita. Syömisen jälkeen ruokariippuvainen saattaa esimerkiksi katua käytöstään, jonka hän kokee johtuvan itsehillintänsä menettämisestä."

Tämänkin olen tuntenut monta kertaa. Etenkin niinä kertoina, kun olen luvannut itselleni että lopetan. Tai edes vähennän. Ja silti olen ollut itselleni täysi pettymys. 

"4. Jatkuvat mielihalut

Esimerkiksi makeannälkä, joka helpottaa vasta sokerisia herkkuja syömällä."

Niin kuin alussa jo kerroin. Kehoni ei osaa enää entisellä tavallaan viestiä minulle, että koska on oikeasti nälkä jolloin pitäisi syödä oikeaa ruokaa näläntunteen pois saamiseksi. Myös silloin jos olen nälkäinen ja laiska enkä jaksa tehdä ruokaa niin syön jotain helppoa ja nopeaa. Joka usein ei ole sitä tavallista ruokaa. Ja silloin kun syön tavallista ruokaa huomaan makeanhimon hellittävän. Loogista - miksi en siis voi jatkaa näin?

Muut kohdat tuossa Iltalehden jutussa eivät niin suuresti ole osa minua joten jätin ne pois. 

Löysin kuitenkin toisen josta tunnistin paljon omaa toimintaani.

Voiko ruokaan syntyä addiktio kuten alkoholiin? | Kauneus ja Terveys

Terve.fi sivuilta löytyi tällainen lista. Pystyn kuittaamaan kyseisestä listasta kaikki kuusi kohtaa. Tavalla tai toisella. Enemmän tai vähemmän.

Puolisoni joka ei koskaan syö mitään makeaa on välillä jopa kauhuissaan kaikesta siitä herkun määrästä mitä saatan päivän / illan aikana syödä.

"Miten sinä voit syödä noin paljon viidessä minuutissa?"

"Mitä ihmettä?"

"Söitkö kaiken tämän kun olin ulkona käymässä?"

"Syön tämän verran makeaa vuodessa!"

Vastaukseni lähes joka kerta on "tiedän...". 

En vain pysty lopettamaan. Karkkia, suklaata, sipsiä, kakkua, pullaa tai muita leivonnaisia.

Ruokaa, leipää, riisikakkuja, jogurttia, mysliä, välipalakeksejä - mitä vain mitä käsiini himon hetkellä saan häviää vatsaani.

Illalla lähes joka kerta syömisurakan jälkeen vatsaa kivistää, turvottaa ja koskee. Olo on todella tukala jolloin iskee armoton itseinho ja pettymys itseä kohtaan.

Miksi taas? Miksi en taaskaan voinut olla syömättä?

Miksi en voinut ottaa vain kahta palaa? Miksi? Miksi? Miksi?

Loppuilta meneekin itseäni henkisesti ruoskien. Olen heikko ja kelvoton.

Minulla ei ole sen vertaa itsekuria, että pystyisin olla syömättä koko ajan jotain. Jotain pientä eksyy suuhuni koko ajan.

Jos on jakaa hyviä vinkkejä jatkuvaan makeanhimon lopettamiseen tai kuinka aloittaa laiskana, masentuneena ja ahdistuneena kokkausta vihaavana ihmisenä terveellisempi elämäntapa niin kertokaa ihmeessä. Laittakaa kommenttia ja jakakaa teksti jotta useammat löytäisivät ongelman jonka kanssa he eivät ole yksin ja jonka kanssa minäkään en ole yksin!
Voimme sitten yhdessä aloittaa oma tukiryhmä, jakaa vinkkejä ja olla toistemme tukena jos siltä tuntuu!

Kommentoi ja jaa! 💓 Mietitään yhdessä toimiva ratkaisu! 🍬