Mielenterveystalon tulokset

 

Masennuskysely BDI 21

Olen kokenut olevani ehkä enemmän allapäin viimeaikoina. En saa enää mielihyvän ja onnistumisen tunnetta niistäkään pienistä asioista kuin esimerkiksi vaikka kuukausi sitten.
Tein aiemmin testin myös ja niin teki lääkärinikin vastaanotolla jolloin sain tästä mielenterveystalon sekä lääkärin testistä tulokseksi lievä masennus ja nyt kun tein tämän ennen tätä uutta "romahdusta" jolloin jäin uudelleen kokopäiväiselle sairaslomalle 28.1. lääkärini testi sekä tämä testi jonka nytkin tein antoi vastaukseksi kohtalainen masennus.
Joka kyllä täsmää täysin oireisiini.

Olen loputtoman väsynyt. Voisin vain nukkua. Päiväunet kun otan ja niiltä herään niin koen, etten jaksa nousta ylös. Ei huvita. Miksi nousisin, kun ei ole mitään syytä. Niinpä jään sänkyyn nukkumaan lisää. Olen jatkuvasti vain totaalisen väsynyt. Väsyn pienistäkin "askareista". Laitan pyykit ja tiskit, sen jälkeen olen niin väsynyt kun olisin käynyt 5 tunnin patikoinnilla raskaassa maastossa pelkkää ylämäkeä. Aivan loppu henkisesti ja fyysisesti. Luojan kiitos en enää näe painajaisia, mutta olen alkanut miettiä että onko nämä kaikki muut sekopäiset ja oudot unet lääkkeiden syytä? Pari päivää sitten, kun nukuin päiväunet niin näin kolmea eri unta. 
Yöllä näen myös ihan ihmeellisiä unia. Uniini on alkanut ilmestyä paljon ihmisiä jotka olen tuntenut nuorempana. Vanhoja koulukavereita, vanhoja työkavereita ja vanhoja tuttuja edellisiltä paikkakunnilta joissa olen asunut. 
Olen tälläkin hetkellä niin väsynyt, että voisin vain mennä takaisin nukkumaan. Olenhan ollut kuitenkin jo 3 tuntia hereillä.
Olen myös huomannut, että olen tunteellisesti paljon herkempi. Tuntuu, että kaikki voisi saada minut itkemään jos vain antaisin sen tulla. Saan kuitenkin suurimman osan ajasta purtua hammasta, että en itke joka asiasta. 

 Ahdistuneisuuskysely GAD-7

Tämä on samalla tasolla kuin aiemminkin. Vaikea ahdistuneisuus on ollut yksi diagnooseistani koko ajan eikä se näköjään ole muuttunut tämän päivän testin mukaan.
Ahdistuskohtauksen tullessa koen nimenomaan myös fyysisiä oireita - levottomuus, hermostuneisuus, käsien tärinä ja sydämen tykytys on minulla oireet. Myös hengityksen tiheys. Onneksi olen oppinut vähän tasaamaan hengitystäni hengitysharjoituksilla - tietoisesti keskityn hengittämään rauhallisesti nenän kautta syvään sisään ja suun kautta hitaasti ulos. 
Silloin alkaa myös käsien vapina ja levottomuus. En voi olla paikallani missään. Tuntuu siltä, että räjähdän sisältäpäin. Jäljelle jää vain tyhjä kuori. Kehoni näyttää minulta - ihmiseltä - mutta sisällä ei ole mitään. Pakko siis pysyä liikkeessä ettei sisäistä räjähdystä tapahdu. 

Pahimmat ahdistuskohtaukset ovat pysyneet poissa lääkkeiden ansiosta. Tunnen edelleen ahdistusta jos jokin "suuri" asia minua alkaa stressata tai järkyttää, mutta se ei enää purista kurkkua niin, että en saisi henkeä. Nyt se on lievempää. Levottomuutta ja tihentynyttä hengitystä. Saan pidettyä kuitenkin itseni kasassa. 
Paniikkikohtauksia ei ole tullut ollenkaan sen jälkeen, kun sain lääkkeet. En ole enää täysin romahtanut vaikka sitä pelkäsinkin vielä viimeviikolla. Vain vähän voimakkaampaa ahdistusta kun aiemmin, mutta se ei ole mennyt paniikkikohtauksen puolelle. Onneksi. Koska pelkään joka kerta, että se nielaisee minun mukaan jonnekin pimeään josta en löydä pois. En löydä siellä pimeän keskellä sitä ovea josta pääsisin ulos takaisin päivänvaloon.

Psykoterapiakysely

No hyvä, että olen saanut jo varattua ajan kunnalliselle psykoterapeutille. Ajattelin joka tapauksessa kysyä omalta työterveyslääkäriltäni, että onko mahdollista päästä työterveyden psykoterapeutille vai onko hänellä liian täyttä.
Toisaalta jännittää aloittaa psykoterapia, mutta toisaalta odotan sitä kovasti. Mielessäni pyörii niin paljon ajatuksia, että en edes tiedä mistä aloittaa siellä. Toki ensinhän on ilmeisesti sellainen "tutustumiskäynti" jossa ensin pintaraapaisulla katsotaan missä mennään ja tutustutaan ynnä muuta. Toivon vain, että kyseinen psykoterapeutti on sellainen jonka koen sopivan minulle. Se on kuitenkin tärkeää, että "kemiat kohtaa" terapeutin kanssa.
Turhauttaisi lähteä vaihtamaan.

Syömistapakysely (BES)

Okei... No olenkin miettinyt, että varmaan jotain tällaista on meneillään. 
Ensimmäisellä 2 kuukauden sairaslomalla minulle tuli 5 kg lisää painoa. Olen ehkä siitä saattanut mainitakin jossain. En väitä olevani lihava - tällä hetkellä luultavasti normaalipainoinen pituuteeni nähden, mutta asia ahdistaa minua.
Ne kilot on tulleet vatsaani. En ole ennenkään pitänyt peilikuvastani ja nyt vielä vähemmän. 
Mutta siltikään en saa syömiskierrettäni katkaistua. Masennus on saanut tämän aikaan. Kun ei vain pääse ulos asunnosta.

Vihaan ruoanlaittoa - eli en siis laita kotona yksinollessani ruokaa juuri koskaan. Sitten tulee syötyä jotain nopeaa ja helppoa. Karkkia, sipsiä ja suklaata menee kun on tylsää tai ahdistaa. Syömisriippuvuuteni on sillä tasolla, että kahdesti söin tuliaissuklaat jotka oli tarkoitettu vietäväksi kaverille Saksaan. 
Nyt tämän närästysvaivan vuoksi olen vähentänyt kahvin juontia ja suklaa on myös yksi joka pahentaa närästystä. Olen yllättynyt, että en ole kolmeen päivään syönyt suklaata - hip hip hurraa! Voitto sekin.
Kuitenkin kaikki on niin erilaista täällä Saksassa ollessa. Tai ylipäätään jos mieheni kanssa ollaan Suomessakin. En ole yksin jolloin minun ei tarvitse yksinäisyyteen ja sen tuomaan ahdistuneisuuteen syödä koko ajan jotain.

Koen syömisen tekemisenä ettei tarvitse olla yksin hiljaa paikallaan. Vaikka katson sarjaa niin pitää olla jotain tekemistä mikä tuottaa mielihyvää - syöminen. Ja yleensä se on makean syöminen. Levyllinen Fazerin sinistä saattaa hävitä yhdeltä istumalta helposti.
Ennen en ole pystynyt suklaalevystä syömään kun maksimissaan pari riviä kun on tullut suklaakiintiö täyteen - jopa ällötys liiasta suklaasta. Nyt välillä tuntuu, että edes se levy ei riitä. Pitäisi saada lisää. Saatan syödä puolet ja kun tuntuu, että okei nyt sain tarpeeksi niin vien levyn takaisin keittiön kaappiin - kunnes haen sen sieltä takaisin samana iltana.

Välillä jopa kaivelen kaappejani epätoivoisesti etsien jotain hyvää syötävää. Mitä tahansa. 

Jopa kaakao menee pahimpaan makeanhimoon siinä vaiheessa.

Sitten koen huonoa omatuntoa ja syyllistän itseäni siitä, että en ostanut kaupassa käydessäni suklaata varmuuden vuoksi kaappiin. 

Ja niinä päivinä, kun olen sen varalevyn sinne kaappiin ostanut ja syön sen illalla yhdeltä istumalta niin, että tulee paha olo niin alkaa itseni ruoskiminen siitä. Miksi taas tein näin?

Miksi en taaskaan voinut lopettaa ajoissa? Miksi piti taas ostaa se levy kaappiin odottamaan retkahdusta? 

Koska yksi patukka ei enää riitä. Se on ihan liian vähän. Ellei ole tarjouksessa useampi patukka. Silloin voi mennä 2 tai 3 patukka kerralla.