Tavallaan ok - tavallaan ei

Elän tällä hetkellä erittäin sekavissa tunnetiloissa.

Tavallaan oloni on ihan ok. Olen saanut nukuttua muutaman yön paremmin (ilman yskää) vaikka en olekaan ottanut unilääkettäni illalla. Minulla on "ihmiskoe" meneillään - aiheuttaako unilääke Klotriptyl yöllisen yskäni? Toistaiseksi 3 yöhön en ole yskinyt ja en ole näihin 3 yöhön ottanut unilääkettä. Katsotaan, minulla on tämä viikko aikaa tälle ihmiskokeelle. 
Luultavasti tulee lääkäriltä sanomista, että olen itse lopettanut vain lääkkeen ottamisen - ihan sama.
Vaikka tuntuikin eilen illalla että klo 22.30 kun menin nukkumaan olin todella väsynyt, mutta sänkyyn päästyäni väsymys hävisi. Aikani siellä pyörin, mutta lopulta sain unen päästä kuitenkin kiinni.
Tavallaan jaksan ihan hyvin, mutta sitten taas tavallaan en. Tavallaan jotkin asiat kiinnostaa ja tavallaan ei.

Tavallaan olo on ihan hirveä. Huomaan edelleen, että täällä kotisuomessa oloni on täysin toinen verrattuna saksan kotona olevaan olooni. Täällä ei juuri kiinnosta mikään. Eilen sain pestyä pyykit, mutta muuten sitten menikin sohvalla loppupäivä. Koska ei kiinnosta. Eikä kyllä jaksakaan.
Tänään pitäisi hakea apteekista lääkkeitä tähän naaman ihottumaan. Mietin ja kamppailen koko ajan ajatuksen kanssa, että onko minulla energiaa lähteä kaupunkiin apteekkiin vai ei. Auto toisaalta olisi pakko käynnistää, koska on melkein -17 astetta pakkasta. Ei se kyllä välttämättä edes lähde käyntiin. Lohkolämmitin kun ei toimi.
Toisaalta ei kiinnosta yhtään. Eiköhän tästä oman kylän apteekistakin rasvaa saa. 
Tosin koiranikin kyllä tarvitsee kipulääkettä jota ei taas löydy muualta kuin Yliopiston apteekista joka on taas kaupungissa. Laitoin sähköpostia tuonne oman kylän apteekkiin ja kysyin, että voisiko he tilata kyseistä kipulääkettä koiralleni tänne. Riittää koiralle kuitenkin vielä muutamaksi päiväksi tuosta pullosta lääkettä. Jotenkin ei yhtään kuitenkaan kiinnostaisi lähteä minnekään. 
Vaikka tämä on pieni kylä niin on täällä kuitenkin hyvä pieni K-Market ja apteekki. Eli kaikki mitä tällä hetkellä tarvitsen. Ei siis oikeaa syytä poistua täältä - ellei apteekki sano että lääkettä ei voi tilata.
Toivon todella, että lähipäivinä saan uutisia jotka parantaisi mielialaani 110%! 
Jos en niin tiedän romahtavani. Vaikka yritän elää asenteella "pessimisti ei pety". No kyllä pettyy. Sitä kun jotain oikein paljon haluaa ja toivoo niin kyllä se sattuu vaikka yrittää kuinka psyykkisesti itseään manipuloida varautumaan pahimpaan. 

Siskoni tulee tänään luokseni. On ihanaa nähdä hänet taas, ikävä on häntä. Vaikka hän ei asu kaukana. Vain reilun tunnin ajomatkan päässä. Näemme kuitenkin melko usein ja juttelemme lähes päivittäin Duo-videopuhelut! Siitä on tullut kiva tapa mistä tykkään todella paljon. Välillä se on vain tupakan mittainen puhelu ja välillä molemmat tökimme omia timanttitöitämme puhelun ajan.
Juttelemme kaikesta - omista tilanteistamme kaikkeen mahdolliseen turhaan. Se piristää usein päivääni hieman.

Katsotaan mitä tämä viikko tuo tullessaan.
Viimeinen sairaslomaviikko.