Loputon väsymys

Enää ei yskitä joka yö närästyksen vuoksi. Somac lääkitys alkaa siis ilmeisesti auttaa. Saatan nukkua 8-10 tuntia yössä ja silti olen aivan tuskaisen väsynyt koko päivän. Pakko ottaa päiväunet. Päiväunilla nukun 1-3 tuntia lisää.
Olen useamman kerran laittanut päiväunilla kellon soimaan 1-1,5 tunnin päähän, mutta kun se soi niin alkaa ärsyttää. Väsyttää vieläkin. Sammutan siis herätyskellon ja jatkan unia. Monesti en edes jaksaisi nousta sängystä / sohvalta ollenkaan enää.
Olen vain niin poikki koko ajan. Voimia ei ole mihinkään. Haluaisin vain kääntää kylkeä ja jatkaa unia. Tai olla vain osa sohvaa. Koko loppupäivän.

Muutama päivä sitten ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa minulla tuntui olevan vähän energiaa muuhunkin kun sohvalla sarjan katsomiseen tai timanttityön tekoon. 
Sanoinkin miehelleni, että nyt kun on energiaa niin haluan imuroida. Hän sanoi, että voimme tehdä sen huomenna tai viikonloppuna jolloin on hänen normaali siivouspäivä. 
Sanoinkin sitten, että en voi luvata onko minulla silloin enää energiaa tehdä mitään. Näitä päiviä on nykyään todella harvassa. Se on vaikeaa selittää jollekin jolla ei ole samanlaisia ongelmia tai tuntemuksia, että miten voin saada tunniksi energiapiikin ja sitten se vain häviää kuin sormia napsauttamalla ja ei ole mitään tietoa, että milloin seuraava tulee. 
Eihän se häntä tietenkään haittaa jos en jaksa, mutta se onkin minun mieleni joka kantaa sitten syyllisyyttä siitä, että en jaksa häntä auttaa.
Niinpä otin imurin kaapista ja imuroin. Tuli vähän parempi olo, että sain edes jotenkin häntä autettua. Jos en sitten myöhemmin jaksakaan tehdä mitään. 
Jo mokoman imuroimisen jälkeen olin aivan loppu. Toisena päivänä sain pyyhittyä pölyt! Voittajafiilis. Ehkä sain energiaa 11 tunnin yöunista. 

Ruoskin itseäni henkisesti oman pääni sisällä tämän jatkuvan väsymyksen vuoksi. Sen takia, etten jaksa tehdä mitään.
Tämä kun ei ole normaali olotila minulle. Tunnen olevani huono. Huono puoliso nyt joka ei jaksa tehdä mitään. Minun pitäisi pystyä jaksamaan.
Yksi päivä miehenikin sanoi, että hän on huomannut kuinka väsynyt olen. Pyytelin kovasti anteeksi väsymystäni. En tiedä mistä se johtuu. Ehkä siitä, että alkaa jotkin stressin aiheet purkaantua?
En tiedä. 
Eilen juttelimme mieheni kanssa paljon tästä aiheesta. Hän sanoi, että ei usko minun oikeasti olevan masentunut vaikka lääkäri on niin diagnosoinut. Että jokainen ihminen elämässään jossain vaiheessa kokee vaiheen jolloin etsii itseään ja omaa polkuaan mitä pitkin pitäisi lähteä kulkemaan. Hänen mielestään olen nyt siinä elämänvaiheessa jossa etsin itseäni.
Toki hän on sanonut myös, että ei kaikki hänen ajatukset tai mielipiteet ole aina oikeita, mutta hän halusi jakaa ajatuksensa minun kanssani. 
Olen enemmän kuin kiitollinen ja onnellinen siitä, että kuinka avoimesti voimme mieheni kanssa keskustella aivan kaikesta. Kenenkään loukkaantumatta. Tunnemme toisemme eikä kumpikaan meistä koskaan ainakaan tarkoituksella halua loukata toista sanoillaan. Mutta välillä vain tarvitsee kuulla totuus vaikka se ensin kirpaiseekin.

Yritin hänelle eilen selittää, että miltä minusta tuntuu henkisesti. Se kun ei vain yksinkertaisesti jaksa ja pysty. Vaikka miettii, että jotain pitäisi tehdä niin ei vaan kerta kaikkiaan pysty. 
Sanoin myös, että poden erittäin suurta huonoa omatuntoa tällä hetkellä siitä, että en saa mitään aikaiseksi. 
Eilen jopa otin itseeni hänen vitsistään, että kuinka aina alan syömään tai ottamaan kahvia / teetä heti sen jälkeen kun hän on juuri saanut siivottua keittiön. Vastasin hänelle sen enempää asiaa ajattelematta, että ehkä minun ei sitten kannattaisi ollenkaan muuttaa tänne, etten jatkuvasti sotke hänen asuntoaan. 
Näin hänen ilmeestään kuinka hän suuttui. Vastaus tähän oli, että tuosta kommentista ansaitsisin tulla läpsäytetyksi. 
No... Hän on kyllä aivan oikeassa.

Nukuin viimeyönä melkein 11 tuntia. Mieheni alkoi olla jo huolissaan, että olenko enää edes hengissä siellä sängyn pohjalla. En muista, että koska viimeksi olisin nukkunut niin pitkään. Kun heräsin vähän ennen kello 10 niin olin aivan pihalla ensin. Miljoona viestiä tullut ja minä en ole kuullut kertaakaan puhelimeni värisevän. Mihin yleensä herään aamulla jos joku laittaa minulle viestiä.
En tällä kertaa. Tällä kertaa nukuin yllättävän hyvin. Heräsin vain kerran yöllä eikä sekään ollut yskän takia eli ei tarvinnut nousta sängystä. Nukahdin uudelleen mielestäni melko nopeastikin.
Kun aamukahvit on juotu ja naama pesty kylmällä vedellä niin tunnen ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa, että minua ei vielä väsytä kesken päivän. Normaalisti tähän aikaan alan olla jo niin väsynyt ja loppu, että on pakko mennä sohvalle tai sänkyyn nukkumaan. Koska tuntuu, että kehossa ei vain enää ole mitään energiaa. 

63% näyttää tällä hetkellä kelloni aktiivisuustaso. Tuntuu kyllä, että sen pitäisi olla ehkä enemmän. Tuntuu sellaiselta... 70% ehkä. 
Toivon todella, että tämä viikkoja kestänyt loputon väsymys alkaisi pian hellittää. Mutta yritän olla itselleni armollinen - annan itselleni luvan nukkua juuri niin paljon kun tarvitsee.