Syömisestä puhuminen

"Olen ylensyönyt täällä."

"Pitää katsoa syöjän kokoa."

"Ei pidä syödä enemmän kuin tarvitsee."

"Älä nyt laita noin paljon!"

"Tässä on ihan liikaa ruokaa."

(Annoskoot oli kuitenkin mielestäni ihan normaalit. Ei isot tai pienet.)

Näitä kommentteja olen saanut nyt kuulla, kun isäni on luonamme täällä Saksassa.
On alkanut tuntua siltä, että olen ylensyönyt joka päivä.

Siltikään emme ole. Isäni joka ei syö lähes mitään nykyään päivisin, valittaa koko ajan että syömme liikaa eikä hänellä ole ollenkaan nälkä. No eikös se ole hyvä asia?
Syömme normaalisti illalla ruoan töideni jälkeen. Päivällä syön lounaan ruokatauolla. 
Eikös se ole normaalia?
Normaali ruokailu päivisin on aamupala, lounas, välipala, illallinen - eikö? Vai miten se meni?

Totesin isälleni yhtenä iltana, että no ole sitten huomenna nälässä. Meni hermot.
Ärsytti se jatkuva valittaminen ja kommentoiminen ruoasta ja syömisestä.
Minun ruokailuni nykyään on aamupala, välipala, lounas ja illallinen.
Korvaani se kuulostaa melko normaalilta. 
Lyhyinä päivinä en syö niin paljon. Ei tarvitse, kun en kuluta niin paljon. Huomaan sen nälän tunteessani. Tällä viikolla torstai ja perjantai oli töissä niin kiireisiä, että tuntui olevan koko ajan kamala nälkä. No tuli sitä kyllä juostuakin ja tehtyä paljon töissä.

Isäni kommenttien jälkeen alkoi tuntua siltä, että pitää syödä vähemmän ettei isäni ala kommentoimaan myös minun syömistäni. Että syön liikaa.
Jos syön liikaa niin tulee lisää painoa. Mitä jos isäni huomaa painonnousuni ja alkaa huomauttaa tai sanoo siitä jotain. 
Ehkä hän on huomannut jo - ehkä ei. Onneksi ei ole sanonut mitään jos on huomannut.
Se ei auttaisi huonoa itsetuntoani yhtään. 

Jotenkin syömisestä puhuminen on minulle nykyään vaikeaa. Etenkin jos joku puhuu "ylensyömisestä" tai ruoan huonoista puolista. 
Minulle tulee heti sellainen olo, että pitäisi lopettaa kaikki syöminen siihen paikkaan. Ei enää mitään muuta suuhun kuin kurkkua ja salaatinlehtiä.
Pärjäät tai et.
Olen alkanut napsia salaa pikku herkkuja kaapista mitä sain Suomesta siskoltani. 
Ettei isäni vain ihmettele, että miten jaksan syödä herkkuja ruoan päälle.
No helposti - herkkumaha on eri kuin ruokamaha. 

Aiemmin sain kuulle kommentteja kaikilta, että miten voin olla niin laiha. Pitäisi olla onnellinen, että voi syödä mitä vain jne. Sekin oli kyllä ärsyttävää. 
Juuri sen vuoksi mielestäni ei pitäisi sanoa kenellekään mitään painosta. On sitten laiha tai ylipainoinen. 

Noh, ensiviikko pitää enää piilotella ja sitten saa olla ihan normaali taas. 

Syödä hiljaisuudessa herkkuja jos siltä tuntuu. Olla piilottelematta syömistä. Olla pelkäämättä kommentteja syömisestä tai ruokailusta ja ruoan määrästä.
Saan vetää puolikkaan pellillisen pitsaa neljän palan sijaan jos siltä tuntuu.