Lääkärin vastaanotolle - osa 3

Sairasloma loppuu sunnuntaina.

Mies lähtee sunnuntaina. 

Ja maanantaina alkaa työt. 

Pelottaa ja jännittää.

Kävin tänään taas lääkärissä kontrollissa ja se meni ihan hyvin vaikka jännittikin. Enää ei ahdistanut mennä sinne.
Tuntui hyvältä kun voi sanoa, että ahdistuskohtaukset eivät enää ota valtaa. Tunnen niiden olemassaolon, mutta ne ei saa valtaa. Lääke puristaa ne kasaan ja pitää ne kurissa. Onneksi lääke auttaa - saan hengittää.
Nukkumisesta sitten puhuttiinkin vähän enemmän.

Sairausloma jatkuu osasairauspäivärahalla - eli teen 60% = 3 päivää viikossa töitä.

Helmikuun loppuun saakka teen osasairauspäivärahalla. Luoja auta miten pärjäänkään - rahan tuloa ei voi estää.

Lääkäri sanoi, että en välttämättä tule olemaan vielä kuukauden päästä valmis palaamaan normaaliin työrytmiin, koska en edelleenkään saa nukuttua. Sen vuoksi nyt 1,5 kuukautta jatkuu tällä 60% työajalla. 

17.2. keskiviikkona menen uudelleen lääkäriin kontrollikäynnille ja katsomme, että miten olen saanut nukuttua ja että pääsisinkö vaikka 80% tai jopa 100% työajalle. Sen näkee sitten. Innolla odotan, että miten tämä lähtee menemään.

Nukkumiseen sain uudet lääkkeet. 

"Mirtazapin on hyvä lääke, mutta sinun kohdallasi se ei vain tunnu auttavan." 
Joo, huomasin. 

Nyt lähtee sitten kokeiluun Klotriptyl. Ei mitään tietoa, että minkälainen lääke. Ei ole aiemmin ollut käytössä. Lääkäri vain sanoi reseptin minulle annettuaan että "jospa nyt alkaisit nukkumaan." - Apua...

Lääkäri varoitteli, että ensimmäisen viikon ajan voi olla kunnon aamupöhnät ja sekava olo, mutta sen pitäisi siitä tasoittua. Kivaa siis mennä tiistaina aamuvuoroon. Hurraa huutoja Katjalle joka nousee tiistai aamuna kello 6.00. 
Ja farmaseutti apteekissa totesi, että tästä ei saa Kelan vähennyksiä (onneksi oli vain 12€), voi tulla ummetusta ja suun kuivumista mikä altistaa hampaiden reikiintymiselle. Kivaa. Toivottavasti niin ei käy. Mitään noista joita tänään kuulin.

Toivon vain, että saisin nyt nukuttua.

Lääkäri kysyi tänään

"Koska olet viimeksi saanut oikeasti kunnolla nukuttua?"

En osannut vastata. Sanoin, että en edes muista. Viimevuoden puolella se oli.

Nyt kun mietin asiaa niin se oli kesälomalla, kun olin miehen luona. Silloin nukuin melkein kaksi viikkoa ilman ongelmia. Olen siis viimeksi elokuussa nukkunut kaksi viikkoa hyvin. 

Yksittäiset hyvin nukutut yöt ei ole riittäneet palauttamaan.

Kerroin myös lääkärille, että olen jatkuvasti tämän unettomuuden ja heräilyjen vuoksi niin uupunut henkisesti sekä fyysisesti, että jopa keittiönpöydän ääressä istuminen tuntuu ylivoimaiselta. Olen niin poikki, etten voi muuta kuin maata.

Eilinen väsynyt päivä oli niin paha, että autossa kytkimen painaminen tuntui kovan luokan jalkatreeniltä. Mietin, että pystynkö ajamaan kotiin, kun en jaksa painaa kytkintä.

Fiilis kaiken kaikkiaan ihan hyvä nyt lääkärin jälkeen. Ahdistuskohtaus ei puskenut päälle, en ole saanut tänään yhtään raivokohtausta, kävin kaupassa hakemassa kilon karkkia ja nyt olen kotona. Väsyttää vain ihan tuskaisen paljon.
Toivottavasti saisin uudet silmälasini tänään. Mitä kyllä suuresti epäilen. Menee varmasti huomiseen. Höh.