Instagram aihe : "Ympäristön (ihmiset, eläimet, julkiset paikat, liikenne yms) vaikutus huonona vs. hyvänä päivänä."

Kyselin eräänä päivänä Instagramin puolella vähän aiheita, että mikä teitä lukijoita voisi kiinnostaa.

Tämän vastauksen kun näin ajattelin heti, että kyllä! Tämä on ehdottomasti saavana tekstinä ulos!

Koska juurikin nämä kyseiset asiat kuten ihmiset (läheiset, puolitutut, tuntemattomat), eläimet (lemmikit - omat ja muiden), julkiset paikat (lähinnä kaupoilla, kahvilla, ystävien luona ym. käyminen), liikenne (auton ratissa oleminen) tuntuu aivan käsittämättömän erilaisilta, kun on hyvä päivä vs. se huono päivä.

Voisin vaikka aloittaa siitä, että tiivistettynä hyvänä päivänä elämä voittaa ja juuri mikään ei tunnu haittaavan tai saa harmistumaan.

Huonona päivänä taas edes ne normaalisti iloa ja hymyä tuottavat asiat ottaa niin paljon päähän, että tekisi vain mieli kenellekään mitään sanomatta kadota maapallolta Jupiteriin ja jättää kaikki se p***a taakse jota juuri sillä hetkellä kohtaan. 

Mennään vaikka tästä aihe kerrallaan joita sain esimerkiksi ja jos minulle tulee vielä jotain omia mieleen, niin lisään näiden aiheiden jälkeen vielä!

Ihmiset (läheiset, puolitutut, tuntemattomat)

Hyvänä päivänä: 
On jopa kivaa, kun saa viettää aikaa ihmisten kanssa eikä vain linnoittautua kotisohvalle yksin. Tarvitsenkin ihmiskontakteja hyvinä päivinä, koska pelkään että päiväni muuttuukin huonoksi jos olen yksin kotona koko päivän. Isäni kanssa soitellaan monta kertaa viikossa ja nämä iltaiset puhelutkaan ei haittaa hyvänä päivänä. Nyt moni varmasti miettii, että miksi se ylipäätään haittaisi? No isäni on lähes joka ilta pienessä humalassa enkä jaksa sitä yleensä kuunnella. Ei siitä sen enempää.

Hyvänä päivänä siis ihmisläheisyys on huomattavasti voimakkaampaa kuin huonona päivänä. Tunnen lähes pakonomaista tarvetta olla jonkun lähellä, tulla huomatuksi. On se sitten käynti kaupassa jossa tuntematon ihminen sanoo minulle hei, kiitos ja hyvää päivänjatkoa tai ystävä jonka kanssa saan viettää aikaa hyvällä mielellä pitkästä aikaa ja nauraa vilpittömästi ja olla iloinen. Tai käydä jossain jossa on ns. puolituttuja. Tiedän ihmisen joten voit vähän kysellä kuulumisia ja ympäripyöreästi kertoa omasta tilanteestani vastaamalla: "No tässähän tämä".

Huonona päivänä:
Mikään tai kukaan ei saa minua poistumaan asunnostani. Riippuen huonosta päivästä, että käynkö missään. Jos on sellainen ahdistus päällä, että seinät tuntuu kaatuvan päälle niin lähden useimmiten käymään kaupassa. 
Silloinhan vasta kaikki ottaakin päähän. Kukaan ei osaa mitään, kaikilla kestää liian kauan, joku on ärsyttävä kassajonossa, joku ei voi väistyä kärrynsä kanssa... Pitääkö senkin katsoa juuri sitä tuotetta minkä minä haluaisin sieltä ottaa.
Toivon, että kukaan ei sano minulle mitään. Tunnun olevan niin räjähdysherkkä, että hetkenä minä hyvänsä tai jonkun väärästä sanasta tai vaikka vaan kotona jokin asia ei mene juuri niin kuin pitää niin räjähdän. Räjähdän niin henkisesti kuin fyysisesti. 
Toistaiseksi en ole kuitenkaan vielä kontrolloimattomasti napsahtanut kenellekään läheiselleni. Puolitutulle kyllä ja tiuskimista tahattomasti jopa kaupan kassalla. Tämä käytös ei ole minää ja haluankin sen loppuvan. Tämän vuoksi huonona päivänä pysyn kotona kenellekään puhumatta.

Eläimet (lemmikit - omat ja muiden)

Hyvänä päivänä:
Lemmikithän on aivan ihania! Ne tuottaa suurta iloa ja piristää minuakin usean kerran päivässä. Vaikka en olekaan viimeaikoina ollut ehkä maailman paras lemmikinomistaja energianpuutteen ja aikaansaamattomuuden vuoksi niin silti jaksan heistä iloita eikä syyllisyys paina niin kovaa rintaa. 

Jaksan kuitenkin hyvänä päivänä vähän lemmikkieni kanssa touhuilla kotona ja yrittää keksiä niiden kanssa jotain uutta ja mielekästä tekemistä. Hyvänä päivänä olen niin kiitollinen näistä karvaisista perheenjäsenistä jotka piristävät päiviäni.

Muidenkin lemmikkejä on kiva käydä tapaamassa ja nähdä kun käyn vierailulla esimerkiksi ystävieni luona. Aivan ihanaa nähdä miten kaikkien tuntemani ihmisten lemmikit ovat avoimia ja elämä on vain niin sairaan ihanaa lemmikkien mielestä. Meidän ihmisten pitäisi ehkä ottaa hieman jopa mallia tästä huolettomuudesta.
"Se mitä ei voi syödä, sen päälle kustaan" - en muista mistä joskus luin, mutta oli mielestäni hauska sarjakuvamainen piirros jossa koira totesi tämän. Ehkä sama voisi päteä omassakin jokapäiväisessä elämässä. Toki vähän muunneltuna versiona. Miten olisi että "jos et asialle voi mitään tehdä, anna olla"? Tai "jos asia ei koske sinua, unohda"? Olisihan näitä. Voisinkin itse yrittää toteuttaa kuvainnollisesti tätä lausahdusta! 

Huonona päivänä:
Eläimetkin ärsyttää. On se sitten omia tai muiden lemmikkejä. Ärsyttää jos hyppii, ärsyttää kun pitää käyttää ulkona. Etenkin ärsyttää jos niistä lähtee minkäänlaista ääntä. Ärsyttää, kun pitää ruokkia niitä, käyttää ulkona... Eli siis lähinnä huonoina päivinä ottaa päähän, että ylipäätään olen hankkinut noita haisevia nelijalkaisia joista pitää huolehtia niinä päivinä, kun ei jaksaisi huolehtia edes itsestäni. 

Mutta siltikään en vaihtaisi päivääkään eikä kaduta, että olen nuo nelijalkaiset haisevat karvalapset ottanut.

Julkiset paikat (kaupoilla, kahvilla, ystävien luona ym. käyminen)

Hyvänä päivänä:

Ei haittaa. Näiden pakollisten ja ei pakollisten menojen suorittaminen ei vaadi ponnisteluja ja jopa nautin niistä, että saan jotain tekemistä ja/tai minulla on seuraa. Nautin ystävien seurasta ja on myös yleensä ihan kiva käydä kaupoilla. Saatan myös käydä omassa parhaassa seurassa kahvilla tai syömässä ihan vain omaksi iloksi.

Huonona päivänä:

Teen kaikkeni, että minun ei tarvitsisi lähteä mihinkään. Jos on oikeasti pakko käydä kaupassa niin käyn ainoastaan omassa lähikaupassa, ettei vain tarvitse nähdä enempää vaivaa. Sekin tuntuu taas siltä olympiatason urheilusuoritukselta.

Ajatuskin ystävien luokse menemisestä on välillä todella uuvuttava, pitääkö todella yrittää skarpata, etten näytä siltä että heissä olisi jotain vikaa. Kun niin ei ole. Sehän on vain minun pääni sisällä, mutta en voi sille mitään. 

Isommille kaupoille en edes lähde, koska siinä on suuri riski, että huono päivä saakin aikaan kaupoilla enemmän ahdistusta ja pelkään, että oloni meneekin sitten toiseen ääripäähän ja saan ahdistuskohtauksen. Siksi en lähde kaupunkiin käymään kaupassa. Oma kyläkauppa on lähellä ja sieltä pääsee nopeasti kotiin.

Liikenne (autolla ajaminen koska en käytä julkisia)

Hyvänä päivänä:

Kaikki on normaalisti. Muuta liikennettä nyt vain on ja sille ei voi mitään. Jaksan lähteä autolla ajamaan eikä se tunnu vaativan erityisesti ponnisteluja. Normaali päivä siis.

Huonona päivänä:

Ai luoja... En voi ehkä muuta sanoa. Kukaan muu ei osaa ajaa kuin minä. Kaikki hidastelee, kaikki tekee virheitä ja kenelläkään muulla ei kuuluisi olla ajokorttia kuin minulla, poliiseilla, taksikuskeilla ja linja-autokuskeilla. 

Saatan siis oikeasti kirota ja huutaa ääneen. Käsimerkkejä onneksi harvemmin tulee näytettyä kenellekään tai tööttäiltyä. Kaahailen kaikkien ohi jotka "hidastelee". Kuuntelen musiikkia "raivon" vallassa koska se rauhoittaa hermojani. Musiikkia niin kovalla, että varmasti kaikki kuulevat. Mutta en välitä. Mikä tahansa pienikin asia ei toimi haluamallani tavalla ensimmäisellä yrityksellä saa minut menettämään malttini totaalisesti. Huudan, paiskon ja heittelen tavaroita. Toki sellaisia jotka eivät mene rikki. Olen sen asian suhteen läksyni oppinut ja hieman ehkä myös kasvanut siitä mitä olin silloin joskus.

Vaikka hermot ovatkin todella heikot ja ne palavat sekunnin murto-osassa niin osaan jo "vähän" hillitä niitä.

Minulle ei tule nyt juuri muita aiheita mieleeni, että mistä voisin kirjoittaa ja vertailla niiden vaikutusta hyvänä ja huonona päivänä. Ehkä kotiaskareet voisi olla yksi, mutta eipä siitäkään nyt kovin paljon ole kerrottavaa. Hyvänä päivänä jaksaa ja huonona ei. Se on niin yksinkertaista.