Joulu ja sen velvollisuudet

 Joulu. Ei, en ole jouluihminen. Enää.

Olen ennen ollut. Ennen rakastin joulua. Siihen liittyviä joululauluja, koristelua, lämmintä oloa, sukulaisilla vierailua, hyvää ruokaa - kaikkea mitä jouluun kuului.

Sitten jokin muuttui. Ehkä se on vain liian kaupallinen juhla nykyään. Ehkä kun perhe on ajautunut "erilleen". Ehkä minusta tulee uudelleen jouluihminen jos joskus saan omia lapsia ja oman perheen?
Aion edes yrittää silloin. Jos en aidosti, niin teeskennellen - toivottavasti tulevien lasteni tähden.

Siitä asti, kun intoni ja mielenkiintoni jouluun loppui on se tuntunut pakonomaiselta. Minun täytyy mennä vierailulle ja syömään sukulaisille koska pakko. Koska onhan joulu.
Minun on pakko ostaa joululahjoja koska muutkin. 
Minun on pakko päivittää jotain kivoja ällöttäviä joulukuvia Instagramiin ja Facebookiin koska muutkin? 
Ehkä en halua vaikuttaa erilaiselta kuin muut? Vialliselta? Kuka ei tykkäisi joulusta? Kaikkihan pitävät joulusta. Vai pitävätkö? (Itseasiassa lähipiiriini kuuluukin ihmisiä jotka eivät pidä joulusta. Ihan niin kuin minä. Onneksi heidän kanssa voin jakaa aidot tunteeni joulun aikaan.)

Kauheaa sanoa näin, mutta tänä vuonna korona "pelasti" minut sukulaisille meno velvollisuudelta. Ainoa hyvä asia. Ei-jouluihmisenä vain nautin siitä, että minun ei tarvitse lähteä ajamaan ympäri kaupunkia ja vierailla joka paikassa. Ainut miinus on se, että ei saa muiden tekemiä ruokia ja ilmaista ateriaa.
Kotona en ole koskaan tehnyt mitään jouluruokia. Joulupipareita olen tehnyt. Ja joulutorttuja. Vain ja ainoastaan siksi, että ne on hyviä.
Viimevuonna oli jopa joulukuusi. Olihan se tavallaan ihan kiva ja tunnelmallinen, mutta tänä vuonna aito kuusi jäi kauppaan ja ostin pienen muovisen pöytäkuusen. Se on ihan hauska, täytyyhän nyt jotain olla. 
Rakastan ainoastaan niitä tonttuja joilla on tonttulakki silmillä ja vain nenä näkyy. Niitä minulla on useampi. Toki kynttilät ja jouluvalot. Tai no, ne on ihan normaaleita koristevaloja. 

Tänä vuonna ajattelimme puolisoni kanssa laittaa edes jotain ruokaa. Haluaisin ihan pienen kinkun, puolisoni tahtoo lihamureketta ja minä tahdon porkkanalaatikkoa koska se on lempiruokani jouluna.
Pienen joululahjan ostin myös puolisolleni ja parhaalle ystävälleni. Siinä kaikki. 
Ostin itselleni uudet silmälasit "joululahjaksi". No ei ne kyllä oikeastaan ollut joululahja vaan pakollinen hankinta. Sopivasti vain joulun alla. 
Tänään pitäisikin lähteä sitten kaupoille ostamaan kaikki tarpeelliset jouluun. 
Ainakin osa niistä. Ärsyttää jo valmiiksi, että pitää ylipäätään tehdä mitään.
Onneksi puolisonikaan ei ole mikään erityisen kova jouluihminen joten meidän joulumme meneekin rauhallisissa tunnelmissa syöden hyvää ruokaa jota me haluamme tehdä, elokuvia katsellen ja vain yhdessä ollen. 

Yhdessä olo on kaikki mitä jouluna tarvitsen. 

Hyvää Joulua kaikille lukijoille 💝💝🎄