Lievä masennus - kuinka koen sen

Masennuksen oireet ilmenee jokaisella ihmisellä eri tavoin. Masennusta ja sen oireita ei välttämättä näe päällepäin ihmisestä ja siksi se onkin välillä todella vaikea huomata ja kun siitä jollekin kertoo tai kuulee jonkun kertovan voi olla mahdotonta uskoa todeksi, että kyseinen ihminen on masentunut.

Itselläni aloin huomata masennusoireita vasta tämän toisen ahdistusepisodin alettua (taustalla on erittäin kauan aikaa sitten olleet masennusoireet takana joten varmaan helpommin tulee takaisin).
En aluksi edes ajatellut niiden olevan masennusoireita. Vasta eräs läheiseni mainitsi minulle, että kertomani viittaa masennusoireisiin ja kävinkin tekemässä testin masennusoireista mielenterveystalon sivuilla ja tulos oli lievä masennus. Myös työterveyslääkärini teki toisenlaisen testin oireistani ja tulos oli sama - lievä masennus.
Ajattelin aina, että olotilani johtuu pelkästään ahdistuksestani jota minulla oli. 

Aloin kokea kaikki tehtävät asiat vastenmieliseksi. En jaksanut eikä kiinnostanut tehdä mitään. 
Kiinnostavat ja minulle tärkeät asiat muuttui mitäänsanomattomaksi.
Mikään ei tuntunut mitään enää.
En enää saanut mielihyvää asioista joista ennen nautin enkä enää halunnut tehdä niitä. Enkä edes jaksanut.
Energiaa ei ollut yhtään ylimääräistä ja jokainen päivä ja kaikki energiani meni päivästä selviämiseen. Jos ei ahdistanut niin silti päivät oli mitäänsanomattomia ja tasaisen harmaita.
En kokenut iloa ja mielihyvää.
Yöt ja uni kun ei ollut palauttavaa ja energiatasoni ei noussut nukutun yön jälkeen. Oli välillä todella haastavaa selvitä päivästä menettämättä järkeäni sillä olin todella väsynyt ja ahdistunut.

Näihin todella huonoihin päiviin ei auttanut mikään. En kerta kaikkiaan tehnyt yhtään mitään. Olin vain. Makasin sohvalla ja katsoin sarjoja sen minkä ahdistukseltani ja keskittymiseltäni pystyin. Keskittyminen asioihin ohi todella huonoa.

Olen ehkä lievästi perfektionisti ja senkin vuoksi asioiden tekemättä jättäminen on minulle välillä hankalaa. Koen olevani huono ja epäonnistunut niinä päivinä kun en pysty mihinkään. Olisi paljon asioita joita pitäisi tehdä ja joita olen ennen pystynyt tekemään ilman, että se tuntuu olevan elämää suurempi taakka. 

Olen kuitenkin jo hieman oppinut tässä sairaslomani aikana, että minun ei tarvitse tehdä mitään jos koen asian ylivoimaiseksi enkä jaksa. Tiskit, pyykit ja pölyt odottavat kyllä minua sitten kun minulla on energiaa hoitaa ne. Ne eivät ikävä kyllä häviä itsestään, mutta se on ihan okei antaa niiden myös olla. 
Lemmikkien hoitaminen ei ole onneksi jäänyt missään vaiheessa taka-alalle. Vaikka en jaksakaan ulos mennä lenkille olen yrittänyt keksiä kotona tekemistä ja ajan kuluksi erilaisia asioita. 

Puolisoni onneksi ymmärtää asian eikä painosta minua tekemään mitään mitä en jaksa tai halua tehdä. Hän ymmärtää. Kiitos siitä rakas.

On välillä todella vaikeaa yrittää pukea tunteitani sanoiksi ja olen oikein yllättynyt välillä, että miten hyvin olen saanut tänne asiaa avattua. 

Ja se, kun vieläkään ajatukset eivät ole täysin kirkkaat tämän nukkumisongelman takia niin on välillä todella vaikeaa yrittää pitää ajatukset kasassa näitä blogeja kirjottaessa. Tuntuu, että unohdan jo edellisen lauseen / asian jonka olen juuri kirjoittanut. Siksi luenkin yleensä tämän läpi ainakin kaksi kertaa ennen kuin painan ´julkaise´.
On helpottanut, kun saa valita yhden aiheen kerrallaan josta kertoa. Se auttaa myös minua käsittelemään näin asioita eikä pääni sisällä ole vain yhtä pyörremyrskyä kaikkien asioiden pyöriessä ajatuksissani.