Tukiverkosto

 Tukiverkosto on tärkeää, kun käy läpi ahdistusta ja masennusta.

On se sitten ystävä(t), puoliso, työkaverit, perhe, terapeutti tai vaikka kriisipuhelin/chat. 

Minun tukiverkostooni kuuluu vahvasti pari hyvää ystävää, puoliso ja perhettä.
Heille voin kertoa avoimesti ja sen hetken tunteitani peittämättä, että miltä minusta juuri silloin tuntuu. Tiedän, että voin kenelle vain heistä soittaa vaikka keskellä yötä jos minulla on todella paha olla.

En voi liiaksi heitä kiittää tästä.

KIITOS! Minä rakastan teitä! 💓💓

Tukiverkoston ei välttämättä tarvitse osata auttaa kertomalla oikeita vastauksia tai tietää ratkaisua ongelmiin. He eivät ole alan ammattilaisia eikä sitä pidä heiltä vaatia tai pyytää. Siihen on terapeutit, psykologit ym. Se riittää, että saan purkaa ajatuksiani ja oloani heille ja tiedän, että he kuuntelevat. 
Kävin työpsykologin kanssa keskustelemassa jo keväällä alkavasta ahdistuksestani ja vielä nyt tämän "uuden" episodin alettua. Olen häneltä saanut vähän apuja siihen, että minun täytyy olla terveellä tavalla hieman "itsekäs". Eli ajatella välillä myös sitä omaa etua sekä terveyttä ja opetella sanomaan ei. Ei on myös ihan yhtä hyväksyttävä vastaus kun kyllä tai hetken päästä.
Olen huomannut, että ainakin minun kohdalla keskusteleminen auttaa. En jää silloin murehtimaan asioita yksin omissa ajatuksissani vaan olen saanut ne jakaa jonkun kanssa, päästää vain ne ajatukset sanoin ulos jolloin ne lentävät tuulen mukana vaikka Peter Panin luokse mikä-mikä-maahan.

Hieman olen surullinen siitä, että en koe voivani keskustella avoimesti vanhempieni kanssa asiasta. En usko, että he täysin ymmärtävät ja toinen heistä reagoi aiemmin todella voimakkaasti siihen mitä yritin kertoa vihjaten oireisiini. Sen jälkeen en ole uskaltanut edes kertoa. 
Valehtelin pitkään olevani edelleen töissä, keksittyjä työvuoroja ja työtehtäviä sen päivän aikana ennen kuin kyllästyin valehteluun ja kerroin hänelle, että olen työuupumuksen takia sairaslomalla. En kertonut mitään ahdistuksesta tai muista oireista ja tuntemuksista. Enkä kerrokaan. Yritän vain välttää kaikkea turhaa murhetta tässä vaiheessa. Hän otti sen yllättävän hyvin joten ajattelin jättää asian siihen. Hyväksyin vastauksen "ai" ja ehkä parempi niin.

Mutta vaikka en voi heidän kanssa tästä asiasta keskustellakaan täysin avoimesti, on minulla silti tämä tukiverkosto joka riittää minulle. Saan heidän kanssa keskustella avoimesti ja se on ihanaa. 
Välillä on myös niitä päiviä, kun ei halua keskustella mistään tai edes sanoa muuta kuin että "minulla on tänään todella huono päivä" ja olla vain lähellä tukiverkostoa. Keskustella kaikesta muusta, kuin siitä että mitä omassa päässä sillä hetkellä tuntuu. Ja tiedän, että oma tukiverkostoni ei minua painosta puhumaan asiasta. He tietävät, että kerron sitten kyllä kun siltä tuntuu. Tämä on aivan ihana piirre heissä!
Olen myös vähän surullinen siitä, että olemme erkaantuneet yhden läheiseni kanssa joka oli pitkään erittäin tärkeä osa elämääni. Kävin kovaa kamppailua omissa ajatuksissani silloin kun yritin asiaa käsitellä, mutta voitin kamppailun ja osasin päästää asiasta irti. Ja oloni onkin helpottunut, kun en enää mieti ja stressaa asiaa turhaan. Olemme edelleen kuitenkin tekemisissä, mutta jokin vain muuttui välillämme eikä se ole ollut sen jälkeen enää samanlaista. Ikävä kyllä.
Jopa puolisoni huomasi silloin kuinka stressaantunut olin tästä asiasta, kun yritin voittaa tätä ajatusten taistelua. Hän onkin sanonut minulle, että olen ollut paljon rennompi yleisesti ottaen, kun sain asian päätökseen mielessäni. Ja kun asiaa itse mietin niin.... Kyllä se näin on. Hän on aivan oikeassa. Taas.

Mutta minulla on tukiverkosto ja yritän heitä vaalia, kertoa heille kuinka paljon he minulle merkitsevät, olla avoin ja rehellinen ja olla myös heidän tukena jos he sitä tarvitsevat. Viettää aikaa heidän kanssa niin paljon kun vain energiani antaa myöten ja pitää heihin yhteyttä joka päivä. Ja toivon, että he myös sen tietävät!

Kiitos teille vielä kerran!
Olette suuri apu minulle! 💖💖