Vuosi vaihtuu. Miten on mennyt ja mitä ensi vuonna? Korona riivaa meitä...

Vuosi 2020 on ihan juuri ohi ja sehän on ollutkin yksi iso paha painajainen. Monelle meistä yhtä helvettiä suorastaan.
Sairastelua, kuolemaa, pelkoa ja jatkuvaa epävarmuutta. 
Huolimattomuutta, välinpitämättömyyttä ja tyhmyyttä. 
Huolellisuutta, välittämistä ja sääntöjen noudattamista onneksi myöhemmin.

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Vuosi on ollut minullekin raskas. Niin koronan kuin uupumukseni vuoksi.
Korona ja sen pelko eivät ainakaan auttaneet asiaa yhtään. 
Puolisoni kun ei asu täällä niin matkustamisesta on tullut todella stressaavaa. Onneksi molemmat olemme olleet todella varovaisia ja tarkkoja sen suhteen.
Asemalla jatkuvasti hengityssuojain ja käsiä pestään ja desinfioidaan.
Mutta silloin maaliskuussa kun tämä korona räjähti käsiin alkoi minun yksi helvetin jakso. Emme nähneet puolisoni kanssa neljään kuukauteen. Välillä ajattelin, että menetän järkeni.

Odotin ja odotin ja ikävä oli niin kova, että rintaa koski. 

Onneksi se siitä sitten helpotti ja pääsimme näkemään puolisoni kanssa.

Korona aiheuttamat paineet ja lisätyöt työpaikalla painoi niskaan joka paineisti minua entisestään. Väsymys ja ahdistus kun painoi jo silloin päälle niin jaksaminen alkoi mennäkin miinuksen puolelle. Lopultahan se kamelin selkä katkesikin, niin kuin tiedätte.

Tämä vuosi on onneksi ihan pian ohi. Olen rakkaan puolisoni kanssa saanut viettää joulun ja saan viettää uuden vuoden myös hänen kanssaan. Kera muutaman hyvän ystävän. Olen kiitollinen siitä. Koska nythän koronan taas enemmän elämäämme rajoittamassa, ei voi mitään isoja uuden vuoden juhlia edes pitää. Joten menemme ihan pienellä omalla ystäväporukalla.
Ja se sopii minulla paremmin kuin hyvin.

Ensi vuodelle odotan muutoksia. Monenlaisia. 

Muutto toisaalle on ehkä suurin muutos mitä tällä hetkellä toivon kovasti enkä malttaisi millään odottaa! 
Toki toivon suuresti, että tämä korona alkaisi tästä nyt pikkuhiljaa vaimenemaan eikä vaikuttaisi joka päiväiseen ja joka hetkiseen elämäämme näin kovin paljon. Nyt kun rokotukset on saatu aluilleen niin ehkä tämä vielä tästä voitoksi muuttuu!

Toivon myös, että ensivuonna alkaisin vihdoin voimaan paremmin. Ainakin tällä hetkellä oloni alkaa olla huomattavasti parempi verrattuna muutaman kuukauden takaiseen oloon joten suunta on oikeaan päin. Ehkä siis vuosi 2021 olisikin minun vuoteni.

Meidän kaikkien vuosi.

Vuosi 2020 on ollut yhtä tuskaa. Kovaa huolta ja stressiä kaikilla. Sen olen nähnyt myös työssäni, kun ihmisten käytös on ollut tavallistakin huonompaa.
"Anteeksi, että olen töissä täällä..." 
Koronaraivo oli / on ihan oikea asia. Olen saanut sen kokea moneen kertaan. Saanut kuulla kunniani täysin minulle tuntemattomilta ihmisiltä. Ja miksi? Koska heillä on ollut luultavasti paha olla. Heitäkin on pelottanut. Ehkä heillä on ollut kovaa stressiä. Ehkä he menettivät työnsä koronan takia niin kuin moni muukin. 
Kukaan ei tiedä, voimme vain arvata ja antaa anteeksi.
Ei se ole ollut mitään henkilökohtaista minulle. Satuin vain olemaan oikeassa paikassa väärään aikaan. Silloin kun sillä henkilöllä vain se yksi viulunkieli katkesi ja hän antoi tunteilleen vallan ja purki sen minuun.

Tällaisessa vallitsevassa tilanteessa meidän kaikkien pitäisi puhaltaa yhteen hiileen ja opetella käsittelemään tunteitamme. Ei ajautua niiden valtaan ja armoille jolloin satuttaa toisia ihmisiä omalla käytöksellään. Ei ne toiset ihmiset ole tehneet sinulle tai minulle mitään väärää. Jokainen ihminen on vain töissä yrityksessä jossa heidät näemme. He eivät ole syyllisiä meidän tunteisiimme. 
He eivät ole vastuussa siitä, että tuote on loppunut.
He eivät ole vastuussa tai aiheuttanut sinun tai minun pahaa oloa joka alkoi jo kotona. 

Jutellaan, keskustellaan ja tuetaan toisiamme. Muistetaan se, että myös sillä toisella voi olla todella paha olla ja juuri hän voi peittää sen työnsä vuoksi niin hyvin, että kukaan ei voisi koskaan arvata, että kun kyseinen ihminen joka on kaupan kassalla hymyillyt ja toivottanut hyvää päivänjatkoa toisen huonosta käytöksestä huolimatta, voi mennä kotiin ja itkeä koko loppuillan. Koska hän voi olla niin poikki - aivan loppu. Ei jaksa enää pysyä kasassa, mutta ei ole vaihtoehtoja.

Olkaamme siis armollisia toisillemme ja tutkailkaamme omaa oloamme, tunteitamme. Keskustellaan. Pyydetään ja annetaan anteeksi. 
Annetaan armoa ja ymmärrystä tänä vaikeana aikana.

Olemme kaikki vain ihmisiä ja kaikki tekevät virheitä.

Vuosi 2021 olkoon meille kaikille parempi ja armollisempi. 
Minä en malta odottaa ensivuotta. Toivonkin, että ensi kesä tulisi nopeasti. En muutenkaan ole juuri talvi persoona joten jonnekin etelämmäs muutto kelpaisi minulle oikein hyvin. Katsotaan minne päätämme puolisoni kanssa lähteä.

Ihanaa vuoden vaihdetta ja uutta vuotta kaikille lukijoille!

Muistakaa olla varovaisia ja turvassa! 💖💖