Anonyymista minuksi?

Onko minusta siihen?
Onko rohkeutta paljastaa todellista minääni?
Mitä ihmiset ajattelevat sitten jos kerronkin kuka oikeasti olen? Muuttuuko ihmisten näkemys minusta? 
Ajattelevatko he, että haen huomiota? Alkavatko he tuntea sääliä tai jotain muuta? Ovatko he pahoillaan?

Miksi välittäisin?
Miksi minun pitäisi selittää kenellekään, että miksi tulisin "julki"?
Miksi kenenkään mielipiteiden kuuluisi vaikuttaa elämääni ja siihen mitä teen? Eihän se vaikutakaan. Vai vaikuttaako?

Olen saanut inspiraatiota ja rohkeutta muiden blogeista mitä olen lukenut. 
Pidän heitä rohkeina kun he uskaltavat kertoa omasta elämästään avoimesti omana itsenään. Mitään kaunistelematta. Juuri niin kuin se on. Sehän on elämää. Jokaisella meistä on oma tarina. Kaunis, normaali, vähemmän kaunis, vaikea, ihana tai mitä tahansa. Jokaisen elämä ja tarina on ihan yhtä tärkeä - ainakin minun mielestäni. Kenenkään tarina ei ole parempi tai huonompi kun toisen.
Sen takia olen alkanut miettiä, että pitäisikö minunkin? Jakaa omaa tarinaani.
Olla rohkea ja näyttää, että vaikka ulkokuori on kova ja "kaunis" päältä päin niin voi se sisältä olla aivan palasina. Yritän tässä parhaillaan alkaa muodostaa näistä palasista palapeliä. Mielessäni näen, että näistä palasista muodostuu valmistuessaan vaasi. Olen saanut kasattua jo tälle vaasille pohjan. Pohjaan olen löytänyt jo oikeat palaset. Nyt alkaa reunojen kasaaminen - pala kerrallaan.

On haastavaa kirjoittaa anonyyminä tietyistä asioista. Koska muutamia elämääni kuuluvia asioita on hyvin vaikeaa yrittää kirjoittaa niin, että ihmiset jotka tuntevat ja tietävät minut eivät tajuaisi että se olen minä.
Olen yrittänyt muutamia tarinoita muuttaakin, mutta silti jo yksi ihminen tajusi sen olevan minä. 
Vaikka tässä maassa hyvin monella on samaa kuin minulla - puoliso ja lemmikkejä. 
Lemmikkejä on varmaan joka toisessa taloudessa. 
En oikeastaan tiedä edes, että mitä pelkään. Tällä hetkellä ehkä vain puuttuu se rohkeus astua sen kynnyksen yli. 
Se on todella suuri kynnys. Taidan tarvita tikapuut sen ylittämiseen. Ja kun olen siellä päällä niin miten pääsen alas? Tikapuut on liian pitkät ja painavat joten en voi siirtää niitä kynnyksen toiselle puolelle ja pelkään, että pudotus on niin suuri, että sattuu.

Eli pelkään satuttavani itseäni jollain tavalla jos teen blogistani henkilökohtaisen ja tulen "kaapista" julki?
Miksi ihmeessä? 
En nyt aivan ymmärrä omia ajatuksiani edes. 
Ehkä täytyy katsoa asiaa huomenna jos olisin saanut paremmin nukuttua.

Tällä hetkellä ajatuksissani on viisisataa ralliautoa vetämässä kilpa-ajoa samalla radalla samaan aikaan. Jokainen auto on eri ajatus. Ne menevät niin kovaa, etten pysy kaikkien perässä.
Nukuin viime yönä neljä tuntia. Koska oli uuden vuoden aatto ja meillä oli pienet juhlat ystävien kanssa jossa nautin alkoholia niin en uskaltanut ottaa lääkkeitä. 
En tiedä, että miten lääkkeeni ja alkoholi toimii keskenään. Aiemmin minun ei ole edes tarvinnut miettiä asiaa koska yleensä en ota alkoholia - juuri koskaan. Ainoastaan näin juhlina.
Olimme neljältä yöllä kotona - pesin meikit ja menimme suoraan nukkumaan. Olin vielä viideltä hereillä. Pyörin, ajattelin, mietin, kuuntelin. Puoliso tuhisee ja kuorsaa, lemmikki näkee unta ja vinkuu. 

Nukahdin.

Kello oli yhdeksän aamulla kun heräsin enkä enää saanut unta.
Neljä tuntia. Voi luoja. Olipa taas hieno suoritus. Miksi pitää olla aamuvirkku? Siirryin sohvalle katsomaan sarjaa sillä puolisoni nukkui vielä (onnekas). En halunnut herättää sillä, että tuskaisena pyörin sängyssä kuin hyrrä.
Juuri kun olin sohvalla saamassa unen päästä kiinni kolmen tunnin pyörimisen jälkeen sarjaa katsellen niin hän heräsi. 
Hei hei unet.

Ehkä annan tämän asian vielä pyöriä ajatuksissani tämän päivän ja katson huomenna asiaa toivottavasti uusin ja levännein silmin ja ajatuksin.

Mitä mieltä sinä lukija olet? 
Olisiko mukavampaa lukea blogiani jos "tietäisit" kuka olen? Jos MINÄ - osiossa olisi kuvani ja nimeni ja kuka olen?
Olisiko niitä helpompi lukea ja ymmärtää?

Laita kommenttia, että mitä olet mieltä! 

IHANAA UUTTA VUOTTA KAIKILLE! 💪💖🎆🎇

Kommentit

  1. Hei! Mulla on ollu jo vuosia sellainen luulo, että en ole nukkunut, vaan aamulla pohdin: "olen taas valvonut". Kuitenkin vaimo ja kaveit jossain muissa olosuhteissa vannoo, että kyllä nukuit raskaasti!.

    Olen alkanut miettiä, näenkö unta siitä, että en saa unta???? Vai näenkö unettomuudesta unta? Miten sen nyt määrittelisi?

    Jos aamupäivä on levollinen, työnnä mielestä pois - tää pohtiminen! Uni on joskus hyvin ohutta ja jättää muistijälkiä, jotka saattaa olla juuri sitä unta itseään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka! Kiitos kommentista ja että luet blogiani! :)
      Olen itsekin miettinyt monesti, että luulenko vain, että olen hereillä mutta olen kyllä hereillä oikeasti niinä aikoina kun tiedostan sen. Eli ei mitään "olenkohan ollut hereillä" vaikka olisin nukkunut. Mies parkani joutui viimeyönä taas kuuntelemaan unissani höpötyksiä ja heräilin pitkin yötä. Onneksi viimeyö oli "parempi" kuin toissayö.
      Älykellon mukaan nukunkin paljon kevyttä unta ja syvää unta ei ole montaa tuntia yössä.
      Tänään on yllättävän levännyt olo.
      Hyvää viikkoa Sinulle!!

      Poista

Lähetä kommentti