Kärsimättömyys ja ahdistus

Olen aina ollut melko kärsimätön. En jaksa odottaa mitään mikä vie aikaa ja turhaudun todella helposti ja nopeasti jos en näe tulosta jostain asiasta lähes heti. 
Niin on käynyt lähes jokaisen asian kanssa jota pitäisi malttaa odottaa kauemmin kuin viikko tai kaksi. 
Miehenikin usein sanoo minulle, että se on nyt voi voi ja pitää nyt vaan odottaa. Kärsivällisyyttä. 

Vihaan sanaa kärsivällisyys ja "nyt kärsivällisyyttä".

Ihan kun en tietäisi. Tiedän varsin hyvin, että ei auta muu kun odottaa. Eihän minulla ole vaihtoehtoja. 
Toki jos jokin asia on riippuvainen minusta niin useimmiten sitten asiat meneekin pieleen tai keskeytyy sen takia.

Esimerkiksi kesällä ostin 2 viikon mittaisen online kotitreenin jota sai jatkaa sitten alusta uudelleen ja uudelleen - jaksoin tehdä sitä ehkä noin 1,5 - 2 kuukautta ja sitten se vain jäi. Koska en jaksanut treenata yksin kotona eikä minusta tullutkaan bikinimallia kahdessa kuukaudessa. Miten voi olla mahdollista?
Olihan kuitenkin kyse kehon omalla painolla tai pikkupainoilla laiskoille, liikkumattomille ja aloitteleville suunnatusta treeniohjelmasta.
Ja kun huomasin, että aloin jo tottua painoihin eikä ne enää tuonut vastusta niin päätin sitten lopettaa sen sijaan että olisin ostanut isommat painot ja laajentanut treeniohjelmaa.
Se menikin sitten siinä.
Koskaan sen jälkeen en ole löytänyt motivaatiota sen uudelleen aloittamiseen.

Nyt kun minulla tämän unihäiriön vuoksi on "operaationa" muokata omaa ajattelutapaa negatiivisesta positiiviseen, luoda uusia nukkumista tukevia rutiineja ja samalla yrittää pyörittää "töiden" ohessa arkea niin minua pelottaa, että koska tämä sitten menee piloille sen takia, että kärsimättömyyteni ei jaksa odottaa tuloksia.
Uniongelmien hoitoon menee aikaa - ja kauan.
Se ei ole mikään kuukauden "muutan kaikki elämäntapani paremmaksi" - kertarykäisy jolla kaikki ongelmat poistuu.
Ihmisen mielen voi niin sanotusti "ohjelmoida uudelleen", mutta se vaatii toistoja toistojen perään, armoa itseä kohtaan ja lupaa lipsua. 
Liian tiukat säännöt ja itsensä ruoskiminen ei ole tässä vaiheessa millään tasolla vaihtoehto - ainakaan minulle.
Kirjassa sanottiinkin että maksimissaan 3 asiaa kerrallaan ottaa muutokseen ja minä otin 3 helppoa. Olen ainakin toistaiseksi pitänyt niistä kiinni eikä ole tuottanut ongelmia.
Päiväkirjaa olen alkanut pitää, mutta se ei ole julkinen täällä - eikä siitä sellaista tule. Se ei ole sopivaa luettavaa julkiseen blogiin.
Kirjoittelen päiväkirjaani vain huonoina päivinä, kun on tarve vain päästää paha ulos. Silloin se on sitten päiväkirjani huoli ja se saa käsitellä asiaa minun puolestani.

Pelottaakin, että jos en saakaan näitä kolmea muutosta rutinoitumaan päähäni niin meneekö kaikki yrittäminen hukkaan? 
Onko näistä muutoksista oikeasti koskaan mitään hyötyä minun kohdallani?
Mitä jos ei? Kauan jaksan jatkaa tuloksetta ja odottaa jospa niitä tuloksia alkaisi tulla?

Myös mielen uudelleenohjelmointi positiivisemmaksi kuulemma auttaa uniongelmissa. Olen alkanut myös tehdä tätä.
Normaalisti illalla kun menen sänkyyn eikä uni tule, pyörin ja hyörin sängyssä toista tuntia niin iskee minulle epätoivo, ahdistus ja pettymys. Ajatukset vilisee mielessä ja ne on todella negatiivisia. "En taaskaan saa nukuttua. Tosi kiva, kun huominen päivä menee pilalle taas kerran. Miksi en osaa taas nukkua? Milloinkohan se uni viitsii tulla? Pitäisikö vain suosiolla nousta ylös, hittoako minä täällä makoilen ja pyörin?"
Vaihdoin nämä ajatukset positiiviseksi ja nykyään ajattelen, että saanpahan ainakin levättyä ja lepuutettua kehoani vaikka uni ei tulisi. Se on ihan ok, vaikka aina se uni ei tulekaan. Kaikilla on joskus niitä öitä.
Myös kun herään yöllä en enää mieti "upeaa, kello on jo 5.00. Eipä tässä enää paljon tarvitsekaan nukkua." - nykyään mietin "Oi, kello vasta 5.00! Saan mennä vielä takaisin nukkumaan kun on aikaa".
Myös se, että yöllä jos herään niin yritän muistuttaa itseäni, että se on ihan normaalia, että heräilee välillä yöllä kesken unien. Kaikilla on sitä joskus eikä minun tilani ole pysyvä. Siihen löytyy ratkaisu ennemmin tai myöhemmin!
Olen yrittänyt joka kerta muistaa sanoa itselleni, että se on ihan ok jos... 

En siis menetä toivoani! 
Toivottavasti en vain menetä sitä kärsivällisyyttäni näiden asioiden kanssa. Olen usein huomannut, että jos minulta alkaa kärsivällisyys loppua niin ahdistus kurkkii jo nurkan takana, että koska voi tulla.
Minun kohdallani myös kärsivällisyyteni kulkee käsi kädessä ahdistukseni kanssa. 
Ei auta kun jatkaa omien tunteideni tutkimista ja kuuntelua.
Opiskella ja harjoitella. Myös kärsivällisyyttä.