Tarvitsen uudet lääkkeet tai sekoan

Unettomuuteni taas pahenee. 

Luulin jo sen menevän parempaan kun viikon verran sain nukuttua yllättävän hyvin. Ei painajaisia ja oli jo useampi yö, kun en herännyt kesken unien.

Mutta ei.

Unettomuuteni on palannut ennalleen.

Olen jatkuvasti ihan tuskaisen uupunut ja väsynyt. Syön Mirtazapin lääkettä unta parantamaan ja siitä ei ole mitään apua enää. En usko, että on missään vaiheessa ollutkaan.

Torstaina menen lääkärin vastaanotolle kontrolliin ja minun onkin pakko häneltä kysyä, että onko mitään muuta lääkettä unen parantamiseen. Nukahtamisen kanssa minulla ei ole onneksi iltaisin ongelmaa - yleensä. 

Tosin viime aikoina olen huomannut siitäkin syntyvän ongelma. Välillä.

On niitä päiviä ja iltoja kun olen niin väsynyt, että silmät ei meinaa pysyä auki. Haluan ottaa päiväunet. En koskaan nuku päiväunia. Nyt viimeisen parin viikon aikana olen nukkunut päiväunet 3-4 kertaa viikossa. 

Useimmiten en ole edes nukkunut. Koska uni ei vain tule. Väsymys sattuu jo silmiin ja koko kroppa on niin uupunut, että ylös nouseminen on mahdotonta - pakko saada nukuttua - mutta ei.

Uni ei vai kerta kaikkiaan tule. 

Unen saavuttaminen voi viedä tunteja ja sun saan unen päästä kiinni näen painajaisia. Saatan herätä vartin päästä enkä saa uudelleen unta koska painajainen pyörii mielessä.

Tarvitsen toiset unilääkkeet. Tuntuu, että sekoan kohta.

Tuntuu siltä, että koko elimistöni ja kroppani toimii koko ajan alle puolella teholla. Energiaa riittää juuri ja juuri päivästä selviytymiseen. Vaikka mitään en tekisikään niin olen ihan loppu illalla. Nukahdan sohvalle ja mieheni ei meinaa saada minua ylös enää. "Mene sänkyyn nukkumaan!" - Menen kyllä, ihan kohta.

Jalat eivät kanna ja silmät ei aukea, mutta olen tavallaan hereillä.

Olen unessa mutta kuulen ja tiedostan kaiken mitä ympärilläni tapahtuu.

Televisio on liian kovalla ja sattuu korviin. Mies tönii minua hereille ja se ärsyttää niin paljon, että tekisi mieli huitaista häntä ja huutaa "Anna minun olla!!". En saa liikutettua edes pikkusormea saatikka sanottua muuta kuin "mmm". 

Tämä jatkuva väsymys uuvuttaa ja stressaa.

Viimeyönä heräsin taas kahdesti. Molemmat kerran aivan tuskanhiestä märkänä - taas.

MIKSI EN VOI NUKKUA KERRANKIN NIIN KUIN NORMAALIT IHMISET TEKEE??!!

Lääkäri lupasi minulle, että kun saamme ahdistuksen kuriin niin unenlaatukin paranee - no ahdistus on kurissa, mutta unenlaatu on taas huononemaan päin.

Olen jo siinä pisteessä, että teen kohta mitä vain tai otan mitä vain, että saisin nukuttua 10 tuntia putkeen heräämättä. Mikään ei herättäisi minua. 

Saisin levättyä. 

Olen niin poikki ja uuvuksissa niin henkisesti kun fyysisestikin, että itkettää. Raivostuttaa. Turhauttaa. Ihan kaikki.

Olen jo niin loppu kaikkeen, että melkein miehenikin alkaa ärsyttää.

Olen niin loppu, että jos mieheni tulee "väärään aikaan" antamaan hellyyttä niin alkaa ärsyttää.

Ärsyttää siis ihan kaikki.

Ja uupumuksen vuoksi myös kaikki edellisten blogitekstien aiheet voimistuu entisestään. Ääniherkkyys on aivan pilvissä.

Ahdistuspallero sisällä yrittää kasvaa koko ajan ottaen vallan.

Kriittisyys kaikkea kohtaan kasvaa - myös itseä kohtaan.

Poden koko ajan huonoa omatuntoa. Olen ihan surkea tällä hetkellä.

En tiedä, taidan mennä sohvalle nyt, kun aamukahvit on juotu. Väsyttää vain niin paljon. Jos saisin edes vähän kerättyä energiaa löhöilemällä.

Jokin hyviä elokuva pyörimään ja jos vaikka vahingossa nukahtaisikin.