Kaikki ärsyttää - etenkin ihmiset

Nyt kun vointini on parempi ja masennus on 70% pienempi niin huomaan, että kaikki negatiivinen saa minut lähes tolaltaan.
Olen ollut iloisempi töissäkin ja ylipäätään pirteämpi ja iloisempi kuin aikoihin.

Olen todella herkkä ulkoisille tekijöille tällä hetkellä. Mitä ikinä ympärilläni tapahtuukaan se vaikuttaa minuun heti. Välillä vain vähän ja välillä voimakkaammin.
On se sitten tuntemani ihmiset, ventovieraat kaupassa, muut autoilijat - ihan mitä vain.
Tunteeni kiihtyy ja voimistuu nollasta sataan millisekunnissa. 
Joku ihminen tekee jotain joka alkaa itseäni ärsyttää niin paljon, että en pääse siitä koko päivänä yli. Se ärsyttää niin paljon, että huomaan olevani lähes raivon vallassa loppupäivän.

Miksi?

Miksi muiden ihmisten tekemiset koskettaa minua tällä hetkellä näin paljon?
Luin jostain, että muiden ihmisten tekemiset heijastaa jotenkin omaan itseensä ja omaan käytösmalliin jota ei välttämättä itsellä hyväksy ja sen vuoksi se käy ärsyttää? Tai jotain sinnepäin. 
En kyllä silti ymmärrä, että miksi ne käy niin voimakkaasti ärsyttää minua sillä en itse ole koskaan tehnyt tai tee asioita jotka minua alkaa muissa ihmisissä ärsyttää.
Ärsyttääkö ja raivostuttaako se juuri siksi, että en hyväksy sellaista käytöstä?
Etten hyväksy, että toisia ihmisiä kohdellaan eritavalla kuin minä kohtelen?
Toisaalta, miksi en voisi vain antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos? Minkä takia se jää pääni sisään kummittelemaan ja miksi se tunne liimautuu minuun niin voimakkaasti?
Mitä väliä mitä muut ihmiset tekee?
Eikö minun pitäisi keskittyä kuitenkin vain omaan käytökseeni. Tutkailla, että olisiko mahdollisesti omassa käytöksessäni parantamisen varaa?
Enhän minä ole vastuussa muiden ihmisten tekemisistä. Enhän minä voi vaikuttaa muiden ihmisten luonteisiin tai tekemisiin. Jos muut ihmiset käyttäytyy huonosti muita ihmisiä kohtaan niin eihän se ole minun asiani. 
Miksi siis harmistun siitä?
Jos minua kohtaan joku käyttäytyy huonosti niin silloin voin ainoastaan avata oman suuni ja kertoa, että asia joka minuun kohdistui loukkasi minua ja että se ei ole ok.
En voi muuttaa toisia ihmisiä enkä heidän käytöstään. En voi muokata kaikkia olemaan mieleisiäni tyyppejä. Jokainen on yksilö ja niin monta persoonaa löytyy kun on ihmisiäkin.

Aionkin tästä asiasta ensiviikolla keskustella terapeuttini kanssa.
Miksi tunnen näin kun tunnen. Onko hänellä jokin selitys tähän.
Tällä hetkellä minulla on elämässäni vain muutama ihminen jonka kanssa pystyn olla ilman, että alkaa jokin ärsyttää tai jopa raivostuttaa.
Se niin sanottu "ihmisviha" minulla vain pahenee. 
Joissain ihmisissä ärsyttää kaikki ja joissain on vain se yksi asia. 

Jotenkin viimeaikoina olen vielä enemmän alkanut miettiä myös ystävyyssuhteita ja sehän minut onkin vasta raivon valtaan saanut.
En voi ymmärtää, että miten niin sanotun "todella hyvän ystävän" voi vain heittää romukoppaan löydettyään jotain uutta. 
Minulle on nyt toistamiseen käynyt niin.
Se sattuu ihan pirusti ja en vain voi ymmärtää. Ehkä näille ihmisille ystävyyssuhde on erilainen käsite kuin minulle.
Minulle hyvät ja parhaat ystäväni ovat kaikki kaikessa. Ehkä sen vuoksi en voi ymmärtää sitä, että jos löytyy jotain "uutta" tai hyvää niin "hyvät ja parhaat" ystävät yhtäkkiä voikin jäädä sivummalle.
Vaikka minä löytäisin jotain uutta tai uusi parisuhde (niin kuin aikanaan kävikin) niin en missään nimessä unohtaisi parhaita ystäviäni. 
He ovat minulle tuki ja turva.
Mutta minun kohdallani on näin nyt käynyt. Ja tuntuukin, että minuun ollaan yhteydessä silloin kun tarvitaan jotain.
Tämä asia saa minut raivon valtaan.
Ei enää, olen päästänyt jo irti. Enää ei onnistu. Enää ei tavata vaikka toinen kysyisikin. En halua. En halua sitä tunnetta itselleni enää, että minuun ollaan yhteydessä vain silloin, kun jotain tarvitaan.
Tai no..... En ole päästänyt irti. En osaa, en pysty... En vielä.
Koska en vain voi ymmärtää tätä asiaa. Jos en voi ymmärtää niin en osaa vain päästää asiaa menemään.

Ehkä siis näiden tuntemuksien kautta minulla on niin suureksi kasvanut "ihmisviha"?
Ja näiden tunteiden myötä se on vain kasvanut entisestään. 
Kun olen ollut ärsyyntynyt jostain asiasta niin olen hiljalleen alkanut "laajentamaan" tiedostamattani ärsytyksen aiheita ja ne toimintamallit ovatkin jääneet päähäni. 
Nyt hyvinä päivinä en siedä yhtään näitä negatiivisia toimintamalleja.
En osaa vain antaa niiden olla ja mennä - ne ovat tulleet pilaamaan päiväni. Pilaamaan minun hyvän energiani.

Tämä on jotenkin todella vaikeaa selittää, kun ei oikein ymmärrä itsekään.
Lähes kaikki ihmiset ärsyttää jonkin asian takia, mutta en tiedä miksi.
- Joku nauraa liian kovaa - se ärsyttää (ja ihan kuin en itse nauraisi niin, että varmaan koko kaupunki kuulee...) 
- Joku tiuskii ohi mennessään - se se vasta ärsyttääkin. Tekisi mieli huutaa takaisin.
- Joku sivuuttaa minut täysin - HALOO OLENKO NÄKYMÄTÖN TAI TEHNYT JOTAIN???
- Joku on epäluotettava - vedänkö päin näköä nyt vai heti? Kaksinaamaisuus, vihaan eniten.
- Joku esittää muuta mitä on - miksi tämä ärsyttää??? Anna muiden olla. En voi vaikuttaa joten miksi ihmeessä annan tällaisen asian ärsyttää?
- Joku seisoo kaupassa liian lähellä - koronan vuoksi tullut 2m turvaväli on alkanut tuomaan turvaa ja tällöin joku sitä rikkoo. Joku tuli liian lähelle omaa kuplaani. Miksi en voi vain sanoa, että anteeksi voitko mennä vähän kauemmas. Miksi pitää kiehuttaa tunteita sisällä? Tai miksi en voi itse vain lisätä välimatkaa?
- Joku ajaa liian hitaasti - niin? Minulla ei ikinä ole oikeasti kiire jos olen liikenteessä. Miksi tämänkin asian pitää siis ärsyttää?

En jaksa edes listata kaikkea tähän, mutta siis lähtökohtaisesti 99% ihmisistä saa minut pois tolaltani ja ärsyyntymään - ja usein syyttä. 
En pääse siitä yli ja varmaan 90% ajasta se jää mieleeni koko loppupäiväksi.
Miten ihmeessä opin pääsemään eroon tästä?
Heijastuuko tämä nyt jotenkin omasta itsestäni niin, että en vain asiaa ymmärrä? Onko nämä jotenkin asioita mitä en sitten itseltäni sietäisi ja hyväksyisi? Teenkö itse näitä asioita huomaamattani? 
Kuinka paljon minä ärsytän muita ihmisiä?
Onko nämäkin asioita joita olen jonkin mutkan kautta ja tiedostamatta kokenut negatiivisena lapsuudessani?
Luultavasti vain luoja tietää.

Nyt täytyy lopettaa asian puiminen sillä siihen ei ole mitään vastausta tai ratkaisua.

Ei auta kuin odottaa ensiviikon keskiviikkoon jolloin minulla on terapeutin kanssa jälleen puhelinaika. Ilokseni voin hänelle kertoa, että lääkitysmuutos teki hyvää! Masennusoireet oli sivuvaikutusta lääkkeen korkeammasta annostuksesta. Nyt sen ainakin tietää, kun on mennyt hieman kauemman aikaa uudella annostuksella.
Järjelle on siis jäänyt vain ihmisviha. Raivo. Ärsytys.

Katsotaan siis ensiviikolla lisää, että mitä kirjoittelen! :)

Kivaa viikonloppua juuri Sinulle joka tämän luit!!